Ilmastotavoite karkaa käsistä

Hiilidioksidipäästöjen takarajaa lykättiin vuoteen 2050

Maailman mahtijohtajien ryhmä, G8, sopi Japanissa heinäkuussa 2008, että ilmaston lämpenemistä jouduttavat hiilidioksidipäästöt yritetään maapallolla puolittaa. Aikomus kuulostaa tutulta. Uutta siinä on vain takaraja. Valtionjohtajat lykkäsivät sen vuoteen 2050.

U Thantista Rioon

Kasvihuoneilmiöön kiinnitti huomiota jo YK:n pääsihteeri U Thant, vuoden 1970 ympäristöraportissaan.

Huippujohtajat hyväksyivät ongelman silti vasta 1990 Genevessä. Kahdeksantoista etulinjan länsimaata antoi perusjulistuksen: "Hiilidioksidin päästöt on saatava joko pysähtymään tai putoamaan". Allekirjoittajia olivat muiden muassa Euroopan Yhteisö, Kanada, Australia ja Japani. Yhdysvallat empi jo silloin, eikä yhtynyt julistukseen.

Seuraava merkkipaalu oli Rion ympäristökokous 1992. Se antoi Geneven julistukselle aikataulun. Maailman 37 tärkeimmän teollisuusmaan johtajat sopivat päästöjen rajoittamisesta vuoden 1990 tasoon. Kasvihuonekaasujen pitoisuus tuli vakiinnuttaa niin alas, että "ihmiskunnan oma vaikutus ilmastoon ei ole luonnolle kestämätön". Aikaa toimia oli vuoteen 2000.

Myös Yhdysvallat allekirjoitti vuoden 1992 sopimuksen. Suomi hyväksyi tavoitteen hivenen jälkijunassa. Esko Ahon hallitus yhtyi siihen marraskuun 1993 selonteossaan.

Kiotosta numerotavoitteet

Kiotossa pidettiin 1997 seuraava kokous. Se paalutti Rion periaatteet numeroiksi. Sopimuksen takarajaa lykättiin vuosille 2008–2012, joilta lasketaan keskipäästö, ja sitä verrataan vuoden 1990 tasoon.

EU sitoutui alentamaan hiilidioksidin päästöjään kahdeksan prosenttia. Suurimmalle päästäjälle Yhdysvalloille pudotus oli kuusi prosenttia.

Kioto koki takaiskun 2001, kun Yhdysvallat jäi uuden presidenttinsä George W. Bushin johdolla sopimuksesta pois. Sittemmin Yhdysvaltojen hiilidioksidipäästöt ovat kiihtyneet. Nyt ylipäästöä on paaluvuoteen 1990 verrattuna yksitoista prosenttia.

Vielä piittaamattomampi on Kanada. Sekin lupasi Kiotossa kuuden prosentin vähennyksen. Raakaöljyn hinnan noustua Kanada alkoi uuttaa öljyä omasta kallioperästään löytyvästä liuskeesta eli öljyhiekasta. Uutossa karkaa niin paljon hiilidioksidia, että Kanadan ylipäästöt ovat nyt 35 prosenttia. Öljyhiekan hyödyntämisen arvioidaan vielä kaksinkertaistuvan vuoteen 2015 mennessä.

Suomen ylipäästö 16 %

Suomen osaksi EU-taakanjaossa osaksi tuli nollataso, eli meidän pitää pudottaa hiilidioksidin päästömme takaisin vuoden 1990 lukemaan. Tavoite on osoittautumassa laskettua ankarammaksi, koska päästöjemme suunta on sitkeän nouseva. Vuonna 2007 ylipäästömme olivat 16 prosenttia.

Balin jättimäinen ilmastokokous 2007 yritti pelastaa Kioton lupauksista sen mitä vielä pelastettavissa oli. Neuvottelujen laihaksi tulokseksi jäi, että neuvotteluja jatketaan. Myös Yhdysvallat hyväksyi nahkapäätöksen, tosin viimeiseen kokouspäivään asti jarruttaen.

Kansainvälinen neuvottelujärjestelmä on joutunut outoon valoon. Ilmaston muutoksen merkeissä on järjestetty parinkymmenen vuoden ajan toinen toistaan näyttävämpiä kokouksia. Päästöt ovat vain nousseet.

Kulttuurisaavutuksia

Ilmastonmuutoksen torjunnan saavutuksia on toistaiseksi vain kulttuurissa. Aiheesta on syntynyt pari katastrofielokuvaa, ja siitä on kirjoitettu kirjoja, muun muassa tiedekirjailija Risto Isomäen Finland-palkinnon 2005 ehdokas "Saraswatin hiekkaa".

Mukana on myös musiikkiväki. Muistamme heinäkuussa 2007 maailman kahdeksassa suurkaupungissa järjestetyn, vuorokauden kestäneen, taukoamattomana TV-lähetyksenä nähdyn "Eläköön Maa" (Live Earth) -konsertin, jolla ongelmaan vedettiin suuren yleisön huomio.

Aloitteen puuhamies oli Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore. Maailmanlaajuisesti hänen näyttävin saavutuksensa on silti Oscar- ja Nobel-palkittu ilmastoelokuva: "Epämiellyttävä totuus". Sitä on Suomessakin ihasteltu.

Jospa kulttuuri herättäisi tavalliset kansalaiset vihdoin ottamaan hiilidioksidin päästöt, kasvihuoneilmiön ja ilmaston muutoksen tosissaan. Hiilidioksidiajan lyhyt historia kertoo jo, että huippupoliitikoilta se ei onnistu. Ilmastotavoite karkaa aina vain etäämmäksi.

Veli Pohjonen

KD-lehti. Debatti. 7.8.2008.