Puut varastoivat aurinkovoiman

Perämeren nelostien varren merkittävin maisemamuutos parin viime vuosikymmen aikana ovat metsän ja meren yllä majesteettisesti pyörivät tuulimyllyn siivet. Tuuli saa alkunsa auringon säteilystä, tuuli on osa aurinkovoimaa.

Tyveninä päivinä tuulimyllyjen vieritse matkaava tulee väistämättä ajatelleeksi, miten aurinkovoimaa voisi varastoida. Sama tulee pohtineeksi aurinkopaneeleiden vieressä talvella.

Biotalous saa lisäpuuta kannoista

Metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Hän esitteli heille kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn missä puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puubiomassan tuotokseen.

Metsäpää toimi nopeasti. Tervolan keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Pallarin kantoharvesterista tuli myöhemmin kantotyömaiden peruskone.

Puun riittävyys ei ole uusi ongelma

Teollisuus laskee (2007), että metsistämme on korjattavissa puuta yhteensä 70 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vastaavasti se käyttää yhteensä 75 miljoonaa kuutiota, josta kotimaista on 56 ja Venäjän tuontia 19 miljoonaa kuutiota. Jos tuonnin korvaa kotimaisella puulla, yhtälöön jää viiden miljoonan kuution vuosivaje.

Yhtälö on ollut tänä vuonna (2007) taustalla, kun metsäteollisuus on kertonut vähentävänsä tuotantoaan, viimeksi sulkevansa Kemijärven sellutehtaan.

Haittaverosta ei syytä hellittää

Kivihiilen ympäristöongelmat kasvavat

Vuoden 1993 marraskuussa hallitus antoi energiataloudelle kaksi vaativaa ympäristötavoitetta. Hiilidioksidin päästöjen kasvun on maassamme pysähdyttävä. Ja metsiimme happoina satavaa rikkiä on vähennettävä 80 prosenttia vuoden 1980 määrästä. Aikaa molemmille tavoitteille on 1990-luvun loppuun.

Kovimman haasteen saivat kaukolämpölaitokset. Haasteeseen on ehkä mahdoton vastata, ellei kivihiiltä ruveta korvaamaan laajassa mitassa joko maakaasulla tai biopolttoaineella.

Rikki- ja hiilidioksidi pääongelmat

Kivihiili oli aikoinaan kelpo massapolttoaine: se on halpaa, sitä on helppo kuljettaa, se ei varastossa haihdu eikä lahoa, ja se palaa voimalassa turvallisesti. Maailman kivihiilen käyttö kasvoi keskeytymättä ennen sotia ja taas 40 vuotta niiden jälkeen. Vasta 1980-luvun lopulla havahduimme kivihiilen ongelmiin. Sen käyttö tasaantui ja kääntyi hienoiseen laskuun.

Aurinkosähkön aika

Kevättalvella, kun aurinko paistaa taas täydeltä terältään, tulee pohtineeksi aurinkovoimaa energiaratkaisuna. Aurinko, tuo turvallisen kaukana hehkuva ydinvoimala, on kaiken uusiutuvan energian alkuperä.

Aurinko valaisee päivän, lämmittää ilman, erottaa korkeapaineen matalapaineesta mikä ero purkautuu tuulivoimana, haihduttaa veden pilviksi mikä saa sateet satamaan ja kerääntymään jokiin vesivoimaksi sekä kasvattaa kaiken vihreän kasvillisuuden, polttopuun ja energiametsät mukaan lukien.

Suomi näyttää mallia uusiutuvalla energialla

Euroopan unioni laskee uusiutuvaksi energiaksi bioenergian, vesivoiman, biokaasun, aurinko- ja tuulivoiman, sekä joukon meille oudompia luonnonvoimia kuten aaltoenergian ja vuoroveden.

Maaliskuussa (2007) unionin johtajat päättivät nostaa uusiutuvan energian yhteisen osuuden 20 prosenttiin. Nyt se on mitättömät kuusi ja puoli prosenttia. Öljyn, kivihiilen, maakaasun ja muun kertakäyttöenergian asema on Euroopassa edelleen vahva, yli 90 prosenttia.

Energiapuun keräilystä viljelyyn

Metsästä keräämäämme energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Kyseessä on ensiharvennuksen pienpuu, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin, karsimattomasta energiapuusta maksettiin syksyllä 2014 tien varressa 22 euroa kiintokuutiolta. Kun männyn läpimitta nousee yli kymmenen sentin, puun saa myytyä selluksi. Sellupuun tienvarsihinta oli vastaavasti 29 euroa. Sellupuu on jo puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Eläköön maa

Heinäkuun alussa (2007) järjestettiin maailman kahdeksassa suuressa kaupungissa "Eläköön Maa" (Live Earth) -konsertti, jolla kiinnitettiin suuren yleisön huomio maapalloa uhkaavaan kasvihuoneilmiöön. Aloitteen isiä on Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore.

Suuren yleisön apua tarvitaankin. Kymmeniä vuosia sorvatuista ponsista huolimatta valtioiden saavutukset ilmaston muutoksen torjunnassa ovat jääneet perin kehnoiksi.

Biodieseliä Lapista

Huomisen autoihin tankattavan polttonesteen tulevaisuus sai uuden suunnan huhtikuussa (2007), kun alkoholiyhtiö Altia pysäytti bioetanolihankkeensa Ilmajoen Koskenkorvassa. Tapahtui linjanveto: bensiiniä korvaavan bioetanolin sijaan kotimaiseksi polttonesteeksi valikoitui biodiesel.

Samoihin aikoihin metsäteollisuus kertoi uusista puusta valmistettavan biodieselin tutkimus- ja kehityshankkeistaan. Puudieselin luonteva raaka-aine on metsähake, ja sen luonteva kaasutuspaikka on sellutehtaan kyljessä. Dieselin loppujalostuksen tekee Neste.

Puupelletin arvo kasvaa maailmalla

Puupelletit alkoivat korvata polttoöljyä 1990-luvun lopussa. Mukaan tuli sekä pieniä että keskisuuria käyttäjiä. Vuonna 2014 pelletillä lämpeni 26,000 pientaloa. Keskisuuria käyttäjiä on tuhannen luokkaa.

Markkinoilta on puuttunut ison kokoluokan käyttäjä. Muutos tapahtui 2012. Helsinki aloitti pellettien kolmivuotisen koepolton Hanasaaren kivihiilivoimalassa. Helsinki on päättänyt, että seitsemän vuoden kuluttua sen kaukolämmön polttoaineista 20 prosenttia on oltava uusiutuvia.

Suurpedot kuuluvat myös susirajan taakse

Pihapiiriin tullut susi lopetettiin loppukeväästä (2007) poliisin luvalla Etelä-Savossa. Susi oli seuraillut ihmisiä ja käynyt pihoilla parin viikon ajan. Se ei ollut juuri reagoinut hätistelyihin. Häirikkösudet ovat ihmiselle vaarallisia, ja ne kuuluu lopettaa.

Susien kuten muiden petojenkaan tapaaminen Etelä-Suomessa ei ole enää uutinen. Huomattavampaa alkaa olla jo asetelma: samalla kun pedot lisääntyvät rintamailla, ne vähenevät alkuperäisessä erämaassaan, pohjoisen ja koillisen asumattomissa metsissä.

Suurpetoja, hyviä hiukkasia ja bioenergian kasvua

Värriön asemalla on laaja tutkimusala

Vuonna 1967 Helsingin yliopisto perusti Sallan Värriötunturiin koillisen metsäluonnon muutoksia seuraavan tutkimusaseman. Asemaa ympäröi alkuperäinen Lapin kiveliö: tuntureita, kuruja, soita ja kirveen koskemattomia metsiä.

Värriön tutkimustehtävä on tuottaa kansainvälisesti merkittävää tietoa Itä-Lapin luonnosta. Tutkimus perustuu pitkän aikavälin havaintosarjoihin. Ne kirjaavat ilmastotekijöitä ja metsän perustuotantoa sekä sitä, miten pohjoinen eläimistö niitä käyttää.

Suurpetojen seurantaa

Värriön alkuvaiheen tieteellisesti vahvinta antia olivat ensimmäisen asemanjohtaja Erkki Pulliaisen suurpetotutkimukset. Hän johti 1960-luvun lopulta lähtien susi-, karhu- ja ahmatutkimuksia sellaisella tarmolla, että Itä-Lapin väestö muistaa sen vieläkin.

Metsiin uusia arvoketjuja

Aina Alavetelin kappalaisen Antti Chydeniuksen ajoista, 1760-luvulta lähtien maassamme on pohdittu, mistä vauraus syntyy. Chydenius ehdotti, että ulkomaan kauppa on vapautettava. Hänen mielestään suomalaista tervaa piti saada viedä Eurooppaan ja kauemmaksikin. Ruotsi taas halusi kauppamme rajaksi Tukholman kamarit.

Kun Chydeniuksen neuvoa seurattiin, Suomelle rupesi syntymään vaurautta. Englantiin viety terva oli hyvinvointimme perusta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Sahatavara ohitti tervan 1830-luvulla, paperi sahatavaran 1930-luvulla.

Metsäenergia vähentäisi velan ottoa

Kotimaisuus on ollut jo 30 vuotta energiapuun valtti. Kotimaisuuden merkitys kasvaa aina, kun velkaannumme ulkomaille.

Vaikka olemme kantaneet näkyvästi huolta esimerkiksi Kreikan veloista, myös oma valtionvelkamme paisuu. Vuonna 2016 ylsimme kaikkien aikojen ennätykseen, 102 miljardiin euroon. Se tekee 18500 euroa jokaista suomalaista kohti.

Lisää tutkimusta, lisää puuta

Kun kiinalainen Kaidi yhtiö ilmoitti helmikuussa (2016) aikeestaan perustaa Kemiin polttonesteiden biojalostamo, huoli puusta kohautti taas. Onko tosiaan niin, että puuta riittää paitsi Kemiin, myös Äänekoskelle, Kuopioon, Kajaaniin ja Kemijärvelle kaavailluille uusille biotuotetehtaille?

Metsätalouden merkkipaalut

Aivan kuten merkkivuosia on Suomen itsenäisyydellä, on metsätaloudellammekin pyöreitä merkkipaaluja. Puun kasvulle niitä on kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsien koko vuosikasvu, runkoina.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Haapavetinen professori Olavi Huikari opetti, että heikko kasvu johtuu pitkälti kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.

Vastustaisimmeko hiilidioksidin jätemaksua?

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkisti Pitkäperjantaina (2007) entistä karumman arvionsa ilmaston muutoksesta. Taivaalle pääsee hiilidioksidia yhä kiihtyvämmällä vauhdilla, ja ilmasto lämpenee vielä laskettua nopeammin. Uutinen se ei enää ollut. Samanlaisia varoituksia olemme kuulleet jo neljännesvuosisadan.

Perhemetsät nielevät hiiltä

Kun kivihiilivoimala päästää taivaalle savuaan, se on hiilidioksidin lähde. Voimala maksaa savustaan. Se joutuu ostamaan toimintaansa hiilidioksidin päästöoikeuksia. Ilmakehälle haitallista hiilidioksidin lähdevirtaa on näin yritetty rajoittaa 20 vuotta.

Tulokset ovat kehnot, sillä hiilidioksidia ei ole saatu kuriin. Sen pitoisuus ilmakehässä oli 353 miljoonasosaa (ppm) Kioton paaluvuonna 1990. Helmikuussa 2015 pitoisuus oli 400 ppm eli kolmetoista prosenttia korkeampi.

Lisää puuta lyhyellä kierrolla

Vaikka puuta kasvaa nyt (2008) vuodessa ennätykselliset 100 miljoonaa kuutiota, metsäteollisuus laskee saavansa lähivuosina ostetuksi siitä vain 70. Kun puun käyttömme nousi Venäjän tuonnin aikana 75 miljoonaan, meille on sen loputtua jäämässä viiden miljoonan kuution vaje.

Huoli puun riittävyydestä on syvä, mutta se ei ole uusi. Sellun raaka-aineen pula häämötti ensimmäisen kerran jo sotien jälkeen. Metsäntutkimuslaitos alkoi koeviljellä lyhyen kierron lehtipuita.

Pajun hyötykäytön historiassa oppia biotaloudelle

Paju on puistamme monikäyttöisimpiä. Koripaju oli ennen muovin aikaa Euroopan yleisin viljelypuu. Vannepajulla 1800-luvun saksalaiset jämäköivät oluttynnyreitä. Parkituspajun kuorta kiskoivat 1900-luvun alkupuoliskolla Pohjanlahden talonpojat. He myivät kuoren Ouluun, Åströmin nahkatehtaalle. Hinta oli mukiinmenevä, nykyrahassa noin 300 euroa kuiva-aineen tonnilta.

Taas puhuttaa pula puusta

Nyt kun metsäteollisuus suunnittelee miljardiluokan uusia tehtaita Äänekoskelle ja Kuopioon, puun riittävyys puhuttaa taas. Teollisuuden huoli puusta on syvä, mutta se ei ole uusi.

Jo sotien jälkeen pelotti sellun raaka-aineen pula. Vuonna 1953 vuorineuvos Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas toivat Tanskasta 5000 kappaletta nopeakasvuisen sellupajun pistokkaita. Sarvas istutti ne Metsäntutkimuslaitoksen maille Uudenmaan Ruotsinkylään ja Lapinjärvelle. Uuden tyyppisten metsäviljelmien koekasvatus kesti parikymmentä vuotta.

Keräilystä viljelyyn

Metsästä keräämäämme energiapuuta on ohut riuku, joka ei ole vielä turvonnut paperipuun kokoon. Energiapuu on ensiharvennuksen halpaa pienpuuta, jota maassamme riittää.

Rinnankorkeudeltaan 6-10 sentin, karsimattomasta energiapuusta maksettiin syksyllä 2014 tien varressa 22 euroa kiintokuutiolta. Kun männyn läpimitta nousee yli kymmenen sentin, puun saa myytyä selluksi. Sellupuun tienvarsihinta oli vastaavasti 29 euroa. Sellupuu on jo puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Kultaa, pyhää savua ja mirhamia

Joulun ajan musiikista muistamme tiernapojat ja heidän laulamat kolme itäisen maan viisasta miestä. He riensivät Joulun jälkeen uhraamaan Jeesukselle arvokkaita syntymälahjoja, kultaa, pyhää savua ja mirhamia. Kulta on aina kultaa, mutta mitä olivat nuo kaksi muuta lahjaa?

Tarve metsäpuiden lyhytkiertoviljelyyn palasi

EU-komissaarien taustalla ja Suomessakin on alkanut vaikuttaa uusi ilmastoväki. Väki nimeää pohjoismaisen havumetsän liian hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi. Pääosin kuuseen ja mäntyyn pohjaava biotaloutemme mustataan ilmastolle turmiolliseksi toimeksi.

Aihe kuumeni maaliskuussa 2017, kun akatemiaprofessori Timo Vesalan johtama 68 tutkijan Bios -ryhmä antoi julkilausumansa. Sen mukaan liian suuri osa suomalaisen biotalouden puuta menee lyhytkestoisiin kuituihin ja bioenergiaan. Perinteistä metsätalouttamme tulisi ohjata takaisin pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin.

Lisää bioenergiaa hakepajusta

Ajatuksen hakepajusta toivat Suomeen metsäjohtaja Ralph Erik Serlachius ja metsätutkija Risto Sarvas vuonna 1953. He aavistelivat jo silloin, että pienpuun riittävyydestä on tulossa selluteollisuudelle ongelma.

Sama riittävyyden pelko putkahti esiin taas 2000-luvulla. Voimateollisuus on alkanut ostaa pienpuuta bioenergiaksi. Metsäala pelkää, että pian vain tukkipuu voi kilpailla hinnallaan bioenergian kanssa.

Lauhoja talvia vielä sukupolven verran

Joulukuun  alun ilmastokokous 2015 Pariisissa päättyi maailman johtajien yhteiseen kätten taputukseen: me teimme sen! Pysäytämme ilmakehän lämpenemisen. Emme nosta ulkoilman lämpötilaa enää kahta, tai mieluummin puoltatoista astetta korkeammaksi.

Aikaisemmista ilmastokokouksista Pariisi poikkesi merkittävästi. Kiina allekirjoitti ensimmäisen kerran muiden mahtimaiden kanssa yhteisen ilmastopäätöksen. Se säväytti kokousväkeä.

Metsillä menee mukavasti

Suomalainen metsätalous tuntee kolme puuston kasvun paalua: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä koko vuosikasvu runkopuuna, kaikissa maamme metsissä.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Laskennallisesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Metsäntutkimuslaitoksen professori Ransa Olavi Huikari jyrisi, että merkittävä syy heikkoon kasvuun oli kangasmetsiin hiipivä soistuminen.

Biotalous kaipaa kantomassaa

Metsä-Suomessa kantoja väännettiin taannoin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Kantojen vääntö oli mielessä metsäojituksen nestorilla, haapavetisellä professori Olavi Huikarilla. Hän kutsui 1972 Padasjoen kokeilualueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli vieraille kehittämänsä ojikkojen uuden metsänviljelyn, missä hyvin kasvaneesta puustosta korjataan myös kannot. Huikari laski kantojen tuovan 10-40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.

Energiatavoitteinen puunjalostus oli 1990-luvun menestystarina

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1990-luvun alussa
energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Sen tavoite oli lisätä
uusioenergian osuutta ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelma perustui puuvoiman käsitteeseen. Puuvoimaksi nimitämme kaikkea energiaa, mikä on lähtöisin metsästä. Valtaosan saamme metsäteollisuudesta, kun se polttaa voimaloissaan puunjalostuksen palavat jäännökset. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja palava ligniinipitoinen liemi, jota myös mustalipeäksi kutsutaan.

Perusvoimaa ja tihkuvoimaa

Nyt kun eri puolille maatamme on jo noussut sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Mistä tulee tänään perusvoimamme?

Metsistä saimme eniten energiaa 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 metsäenergiaa oli puolet tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Kotimainen puusähkö pienentäisi ulkomaan velkaa

Kotimaisuus on ollut jo 30 vuotta metsäenergian valtti. Kotimaisuuden merkitys kasvaa aina, kun velkaannumme ulkomaille.

Vaikka olemme kantaneet näkyvästi huolta esimerkiksi Kreikan veloista, myös oma valtionvelkamme paisuu. Vuonna 2016 ylsimme kaikkien aikojen ennätykseen, 102 miljardiin euroon. Se tekee 18500 euroa jokaista suomalaista kohti.

Merkkipaaluja metsissämme – kansallinen 150 miljoonan kuution etappi on mahdollinen saavuttaa

Aivan kuten merkkivuosia on Suomen itse­näi­syy­dellä, on metsä­ta­lou­del­lam­mekin pyöreitä merkkipaaluja. Puun kasvulle niitä on kolme: 50, 100 ja 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kyseessä on metsien koko vuosikasvu, runkoina.

50 miljoonan kuution pohjapaalulla olimme sotien jälkeen. Lasken­nal­li­sesti tämä tapahtui vuonna 1949. Puustomme ei silloin kummoisesti kasvanut. Haapavetinen professori Olavi Huikari opetti, että heikko kasvu johtuu pitkälti kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta.

Lehtipuun viljelylle tuli tarvetta

EU-komissaarien taustalla ja Suomessakin on alkanut vaikuttaa uusi ilmastoväki. Väki nimeää pohjoismaisen havumetsän liian hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi.

Pääosin kuuseen ja mäntyyn pohjaava biotaloutemme mustataan ilmastolle turmiolliseksi toimeksi.

Aihe kuumeni maaliskuussa, kun akatemiaprofessori Timo Vesalan johtama 68 tutkijan Bios-yhmä antoi julkilausumansa. Sen mukaan liian suuri osa suomalaisen biotalouden puuta menee lyhytkestoisiin kuituihin ja bioenergiaan. Metsätalouttamme tulisi ohjata pitkäkestoiseen tukkitalouteen, puurakentamiseen ja huonekaluihin.

Metsämme nielevät hiiltä

EU-komissaarien taustalla ja meilläkin vaikuttaa merkillinen ilmastoväki. Väki nimeää suomalaisen metsän liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Äärimmillään metsien biotalous mustataan ilmastolle turmiolliseksi toimeksi.

Suomalainen, vuodesta toiseen yhä enemmän puuta kasvattanut metsäväki on ymmällään. Hämmennyksen taustalla on Euroopan unionin vaikeaselkoinen hiilen nielulaskenta. Sekaisin ovat menneet laskennan derivaatta ja integraali tavalla, mitä kevään ylioppilaskirjoituksissa matematiikkaa kirjoittanut suomalainen abiturientti ei olisi kestänyt.

Suomessa riittää metsää varjeluun ja viljelyyn

Nyt kun Suomea ollaan valjastamassa 2010-luvun biotalouteen, huoli metsistä on taas kasvanut. Esimerkiksi Metsä Groupin vuonna 2017 valmistuva Äänekosken biotuotetehdas ostaa vuosittain kuitupuuta heti neljä miljoonaa kuutiota. Kemiin kaavailtu biodieselin tehdas tarvitsee puolestaan energiapuuta kaksi miljoonaa kuutiota.

Kiertotalous vie tuhkatkin pesästä

Kun nykyajan sähköä ja lämpöä tuottava voimala polttaa metsähaketta tai kun oman kotinsa asuja lämmittää saunaansa koivuklapeilla, molemmissa tapahtumissa syntyy ikivanhaa kierrätystuotetta, tuhkaa. Ikivanha on myös kiertotalouden ensimmäinen iskulause: ”Viekää tuhkatkin pesästä!”.

Puuvoima nousi ykköseksi

1960-luvun energiapeli tarjosi perusvoiman vaihtoehdoiksi vain ydin- tai fossiilivoimaa (öljy, maakaasu, kivihiili).

Olivatko ne todellisia vaihtoehtoja? Niillä on jatkuvana rasitteena ylikäymättömät ympäristöongelmat: ydinvoimalla ikuiset jätteet, fossiilivoimalla ilmakehää tukahduttava hiilidioksidi.

Energiapuun varjohinta painui kuitupuun alle

VUONNA 2008 pienikokoisen energiapuun kauppahinta voimalan portilla on ollut 25-27 euroa kiintokuutiolta. Hieman isommasta männyn kuitupuusta on saanut tien varressa 36-38 euroa kuutiolta.

Kuitupuu on puunjalostuksen arvopuuta, ja siitä kuuluukin maksaa enemmän.

Perusvoimaa biotaloudesta – nousu jatkuu koko ajan

Metsistä saimme perusvoimaa koko 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 metsäenergian osuus oli puolet kaikesta energian tarpeesta.

Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.

Vuosikausia puu painui alemmaksi. Öljyvoima puolestaan nousi. Se oli korkeim­mil­laan 61 prosentissa vuonna 1973.

Vuonna 1977 Luon­non­va­ra­kes­kuksen professori Olavi Huikari alkoi vetää ener­gi­a­met­sä­toi­mi­kuntaa. Sen tehtävä oli suunnitella uuden­tyyp­pinen puuvoima ulkomaisen atomivoiman ja fossii­li­voiman vaihtoehdoksi.

Suomesta pelletin tuottajamaa

Puusta puristettu energiajyvä eli pelletti on keksintönä kotoisin Yhdysvalloista, missä se patentoitiin vuonna 1976. Suomeen patentin lisenssi hankittiin 1979.
     Pellettien alkuperäistä raaka-ainetta olivat metsäteollisuudelta jäävä puun kuori ja puru. Meillä mukaan tuli vielä niitäkin halvempi polttoturve.
     Pelleteillä oli määrä korvata sähkövoimaloissa kivihiiltä, jonka hinta nousi öljyn imussa. Lähi-idästä alkanut energiakriisi ravisutti silloin länsimaita.
     Varhainen pellettikokeilu ei johtanut käytäntöön. Energiakriisi laantui, ja kivihiilen hinta putosi vanhalle tasolleen. Suomessa kuluttajat vierastivat runsastuhkaista turvepellettiä, ja senkin tuotanto hiipui pois.

Pelletissä avain uusiutuvan energian lisäämiseen

Euroopan unioni laskee uusiutuvaksi energiaksi bioenergian, vesivoiman, biokaasun, aurinko- ja tuulivoiman, sekä joukon meille oudompia luonnonvoimia kuten aaltoenergian ja vuoroveden.

Maaliskuussa 2007 unionin johtajat päättivät nostaa uusiutuvan energian yhteisen osuuden 20 prosenttiin. Nyt se on koko unionin tasolla mitättömät kuusi ja puoli prosenttia. Öljyn, kivihiilen, maakaasun ja muun kertakäyttöenergian asema on Euroopassa edelleen vahva, yli 90 prosenttia.

Päästökauppa uupuu, mutta kuitupuu pelastuu

Teollisuudelle puuenergia on hankala. Siitä maksetaan ajoittain niin hyvin, että puun tuottajat alkavat myydä kuitupuunsa paperitehtaan sijasta voimaloille.

Voimalat ostavat puuenergian varjohintaan. Varjohinta kertoo, paljonko kuitupuusta voi maksaa, jotta siitä saatava energia vastaa kivihiiltä.

Kehitysavun mollaaminen epäreilua

Kehitysapua on tapana aika ajoin mollata. Viimeksi Sampo-pankin pääjohtaja Björn Wahlroos lohkaisi Turun Kauppakorkeakouluseuran 40-vuotispäivien puheessaan, että ”kehitysapu ei ole saanut aikaiseksi yhtään mitään” (TS 15.1.2011). Tätä ennen hän oli ehtinyt jo verrata kehitysapua Kankkulan kaivoon, mihin rahaa vain kaadetaan vuodesta toiseen.

Mollaajien kuoro vahvistuu kevään 2011 vaalien lähetessä. Mollaajilta on hämärtynyt avun suuri linja. Se vedettiin jo yli 50 vuotta sitten. Maapallon ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n pääjohtaja varoitti 1950, että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on ajautumassa elinikäiseen nälänhätään. Kehitysavun tehtäväksi tuli torjua nälkä.

Hiilidioksidin talteenotto torjuu kasvihuoneilmiötä

Ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius oli ensimmäisiä, joka havaitsi maapalloa uhkaavan kasvihuoneilmiön. Hän päätteli 1896, että ihmiskunta polttaa niin paljon kivihiiltä, että siitä taivaalle päätyvä hiilidioksidi alkaa lämmittää ilmakehää.

Kesti 80 vuotta ennen kuin uhkaan ehdotettiin koko maapallon kannalta riittävän kokoluokan ratkaisua. Wienissä, kansainvälisessä systeemianalyysin tutkimuslaitoksessa työskentelevä italialainen tiedemies Cesare Marchetti julkaisi vuonna 1977 mielikuvituksellisen suunnitelman.

Pajukosteikkoja suojelemaan vesistöjä

Vesistöihimme valuu edelleen kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin humusta. Jätevedenpuhdistamot pystyvät poistamaan veden typestä ja fosforista vain osan. Karjatilat ovat ongelmissa, ellei tilalla ole riittävästi peltoa, jonne lietelannan ehtii kesällä sovittuun aikaan levittää.

Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Viime aikojen kuohuttavimpia tapauksia ovat olleet Sotkamon Talvivaaran päästöt.

Biopolttonestekin paras tuottaa metsästä

Lokakuussa 2005 Ruotsin silloinen energiaministeri, nykyinen (2007) oppositiojohtaja Mona Sahlin hätkähdytti ympäristöväkeä kautta maailman. Hän julisti maalleen tavoitteen irtaantua fossiilisesta öljystä jo vuoteen 2020 mennessä.

Sen jälkeen jokaisella ruotsalaisella autoilijalla tulisi olla ainakin mahdollisuus valita tankkiinsa bioperäinen polttoneste. Ja Sahlinin ajatuksenjuoksun mukaan sen tulisi olla huoltoasemalla selvästi halvempaa kuin fossiiliperäinen neste, mikäli joku sellaisella haluaisi vielä välttämättä tankata.

Maajussi ja metsäjussi ilmastokamppailuun

Lauhat talvet jatkuvat edelleen. YK:n kokoukset, Euroopan unionin päästökauppa, ilmastolle ystävälliseksi ylistetty ydinvoima tai edes uusiutuvan energian paketit eivät ole onnistuneet pysäyttämään hiilidioksidin nousua ja sitä seuraavaa ilmakehän lämpenemistä.

Päästöjen hillintä ei yksin riitä. Ilmastokamppailu tarvitsee uusia, hiilen nieluihin pohjaavia vaihtoehtoja. Sellaista odotetaan maa- ja metsäjussin biohiilestä.