Mistä metsäpuiden lyhytkiertoviljelyssä on kysymys?

Lyhytkiertoviljelyn pajukkoa
turvesuon pohjalla

1960-luvun puolivälissä joukko metsänviljelyn tutkijoita pallotteli ajatuksella lyhentää metsäpuiden kasvattamiseen kuluvaa aikaa perinteisistä lähes 100 vuodesta roimasti, alle 20 vuoteen. Ajatus metsäpuiden lyhytkiertoviljelystä lähti itämään.

Ensimmäiset uutta kasvatusmenetelmää enteilevät koetulokset julkaistiin 1960-luvun lopulla, mutta varsinaisesti metsäpuiden lyhytkiertoviljelyn periaatteet kiteytti E.J. Schreiner vuonna 1971 Yhdysvalloissa. Käsite juurtui nopeasti metsäntutkimukseen eri puolilla maapalloa. Suomessakin metsäpuiden lyhytkiertoviljelyn ensimmäiset kenttäkokeet perustettiin jo keväällä 1973.

Puille peltoviljelyn opit

Oppia lyhyen kiertoajan viljelymenetelmään haettiin peltoviljelystä. Pyrittäessä puusadon vuotuisen kasvun nostamiseen aivan uudelle tasolle viljelyyn valittaisiin sellaiset puulajit, joiden kasvun kiihkein vaihe ajoittuu niiden elämänkaaren alkuun.

Puiden kasvuvoimaa vauhditettaisiin kasvinjalostajan keinoin: viljelyyn valittaisiin risteytysperheiden parhaat yksilöt, jotka monistettaisiin kloonina, perimältään muuttumattomana superpuuna. Valiotaimet viljeltäisiin riveihin muokatulle ja lannoitetulle, tasaiselle peltomaalle.

Sekä taimien istutus, kasvuston hoito että sadonkorjuu suunniteltiin heti alunpitäen koneellisiksi. Istutuskone jo tunnettiin. Kasvustoa hoidettaisiin maatalous- tai metsätraktoriin kytkettävin laittein.

Sato ajateltiin silputtavan leikkuupuimurin tai niittosilppurin tapaisella koneella hakkeeksi. Korjuun jälkeen uusi sato kasvaisi kantovesoina.

Taloudellisuuden täky

Kokopuuna korjattua hakesatoa kaavailtiin tarjottavan metsäteollisuudelle, lyhytkuituisen massan keittoon. Metsän viljelijän taas ajateltiin tarttuvan taloudellisuuden täkyyn. Lyhyellä kiertoajalla viljeltäessä metsään sijoitetut varat kiertäisivät tavanomaista nopeammin. Hakkuutuloa omasta viljelystä saisi nyt isäkin eikä vain poika.

Energiaa ja kemianteollisuuden raaka-ainetta

Metsäpuiden lyhytkertoviljelyn alkuperäinen tavoite, enemmän kuitupuuta metsäteollisuudelle, vesittyi pian raaka-aineen kysynnän laantuessa. Uudeksi käyttökohteeksi tuli energia ja lämpökeskukset.

Ajatus nopeakasvuisten lehtipuiden energiaviljelmistä syntyi 1970-luvun lopulla. Merkittävän bioenergian kehitystyön käynnisti suomalaissyntyinen professori Gustaf Sirén Ruotsissa. Hän havaitsi että metsäpuiden lyhytkiertoviljelyn kokeista löytyneillä nopekasvuisimmalla pajuilla voi tuottaa biomassaa energialähteeksi jo hyvin lyhyillä, 3-4 vuoden kiertoajoilla.

Kasvatettavan biomassan järeydellä  runkojen paksuudella  ei katsottu olevan merkitystä, sillä tarkoituksena oli nesteyttää sato alkoholipolttoaineeksi. Päätavoite oli vain auringon voimalla kasvatettava biomassa: sen tuli olla tasalaatuista ja sitä tuli kasvaa paljon.

Veli Pohjonen

Käsikirjoitus 6.2.1991. Web-teksti 5.2.2017