Pinta-alaverossa olisi mallia kehitysmaille

Perhetalouden tulisi mennä kehitysavussa aina plantaasitalouden edelle

Suomessa ehdotetaan metsätaloudelle tuon tuosta pinta-alaveroa, milloin metsätilamaksuna, milloin nimellä kiinteistövero. Viimeksi (helmikuussa 2014) näin teki eduskunnan valtiovarain valiokunnan verojaoston puheenjohtaja Sampsa Kataja.

Ehdottajat perustelevat, että hehtaarivero saa ylituotannon puun liikkeelle. Metsämmehän kasvavat nyt 100 miljoonaa kiintokuutiota, mutta niistä poistuu vain 65 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Eräänlainen hehtaarivero meillä itse asiassa jo on. Se löytyy kahdesta kohtaa tilojen pinta-alahaitaria. Haitarin alapäässä ovat perhemetsät ja haitarin yläpäässä on Suomen suurin metsätila eli metsähallitus. Sillä on talousmetsää 3,5 miljoonaa hehtaaria.

Metsähallituksen maksu on kymmenkertainen perhetilojen metsähehtaariin verrattuna. Näin laskien metsien nykyinen pinta-alaveromme on hämmästyttävän progressiivinen.

Progressiivisesta pinta-alaverosta ei Suomessa juuri puhuta. Mutta sillä olisi kysyntää kehitysmaissa. Siellä ulkomaiset yhtiöt ovat 2000-luvulla vallanneet paikallisilta asujilta miljoonia hehtaareja entisiä kaskiviljelyn maita ja metsälaitumia. Plantaasitalous on johtanut väistymään joutuneiden pienviljelijöiden ihmisoikeuksien polkemiseen.

Yhtiöt maksavat plantaasimaistaan häviävän pientä hehtaariveroa. Etiopiassa sijoittaja maksaa noin euron vuodessa. Tansaniassa ulkomainen metsäyhtiö maksaa hehtaaristaan puoli euroa. Puu kasvaa silti 3-4 kertaa nopeammin kuin Suomessa.

Maanvaltaus (land grabbing) on kuuma asia Suomen myös antamassa kehitysavussa. Miten varmistamme, että hankkeemme eivät johda Afrikan köyhimpien viljelijöiden maiden siirtymiseen ulkomaisille yhtiöille? Perhetalouden tulisi mennä kehitysavussa aina plantaasitalouden edelle.

Brittiläinen ajattelija John Locke oivalsi jo 1600-luvulla, että kansakunnan maa- ja metsätalous tuottaa parhaiten perhepohjalta. Hänen mielestään viljelijäperheiden tulee itse omistaa maa, mutta enintään sen verran kuin perhe pystyy itse hoitamaan.

Brittiajattelijan oivallus on ollut itsestään selvyys Suomen maa- ja metsätaloudessa aina isojaosta lähtien. Samantapaiseen perheyrittäjyyteen uskottiin Afrikassa vielä 1900-luvulla, mutta nyt usko hiipuu.

Metsien pinta-alaveroa ei ole Suomessa riemulla tervehditty. Meillä on paljon maata ja vähän ihmisiä.

Toisin on Afrikassa. Siellä on yhä enemmän ihmisiä ja yhä vähemmän viljelykelpoista maata. Progressiivinen pinta-alavero takaisi köyhien maiden perhetiloille työtä, tuloa ja hyvinvointia.

Veli Pohjonen

Kansan Uutiset. Viikkolehti. Keskustelua. 9.5.2014.