Thursday, January 09, 1992
Puuvoimaa energiapeliin
Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän energiatilaston mukaan, vuodelta 1990, Suomen energiankulutuksesta katetaan 14 prosenttia puulla.
Puuvoima kuuluu maassamme edelleen energiatalouden raskaaseen sarjaan, sillä se jättää taakseen sekä vesivoiman (9 prosenttia kulutuksesta), turvevoiman (4 %), kivihiilen (11 %) että maakaasun (7 %). Lähin puuvoiman kilpailija on ydinvoima 15 prosentin energiaosuudellaan.
Mistä saamme tämän päivän puuvoiman, mistä metsäenergia koostuu? Enää vain murto-osa (noin viidennes) siitä saadaan tavanomaisesta polttopuusta: haloista, pilkkeistä ja hakkeesta. Valtaosan metsästä peräisin olevaa energiaa tuottaa nyt metsäteollisuus.
Teollisuudessa metsäenergiaa saadaan kahta tietä. Ensiksi eroteltavat kuitupuun kuori ja sahauksen hylkypalat poltetaan nykyään tarkoin. Niistä saadaan noin viidennes puuenergiasta.
Kuoren polton ratkaiseminen sähkö- ja lämpötaloudellisesti tehokkaalla tavalla oli energian kansallisten säästötalkoiden merkittävin saavutus 1980-luvulla.
Toinen osa, yli puolet puuvoimaa saadaan sellunkeiton palavista jätteistä: mustalipeästä ja sulfiittiliemestä. Sellunkeitonhan voi ajatella sarjaksi liuotuksia millä paperin raaka-aineeksi menevästä selluloosasta erotetaan puusolujen tukiaines, ligniini.
Ligniini on latinaa ja tarkoittaa polttopuuta. Ligniini on puun energiapitoisin osa. Ligniini antaa jäteliemille niiden hyvän polttoarvon.
Sellun valmistus tarvitsee sähköenergiaa 700 kilowattituntia tonnilta. Nykyaikaisen sellutehtaan oma, ligniiniperäinen sähköntuotanto ylittää tämän. Ylimääräinen sähkö myydään joko sähköä tarvitsevalle paperikoneelle tai valtakunnan verkkoon.
Raakapuuksi laskien puuvoimaksi muuntuu vuosittain vajaa 20 miljoonaa kuutiota.
Tai toisin sanoen: metsistämme vuosittain korjattavasta raakapuun virrasta (noin 50 miljoonaa kuutiota) kaksi kolmasosaa jatkaa jalosteina aineen virrassa: lautoina, lankkuina, selluna, paperina, monen monina myyntituotteina. Mutta yksi kolmasosa jalostetaan energian virtaan: sähköksi, prosessihöyryksi ja lämmöksi.
Energiapuu runsain käyttämätön luonnonvaramme
Riittääkö puuta voimatalouteen, kun siitä ruvetaan jauhamaan sähköä tositarkoituksella? Kuitupuun kauppa kun alkaa pian käydä, ennustetaan.
Metsäntutkimuslaitos selvitti 1980-luvun alussa paljonko vuotuisissa, tasapainoisen raakapuun kysynnän hakkuissa jää korjaamatta kuitupuuksi kelpaamatonta pienpuuta, väärää puulajia (haapaa, leppää ja pajua) ja hakkuutähdettä.
1980-luvun alun arvio oli 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Siitä on mahdollista korjata ainakin 15 miljoonaa kuutiometriä vuodessa nykypäivän tekniikalla.
1990-luvulla tiedämme, että Metsäntutkimuslaitoksen arvio oli varovainen. Kun lasketaan yhteen nykyhakkuissa metsään jäävä energiapuu ja osa elävän puuston 1980-luvun lopulla löytynyttä lisääntymää, käyttämättömäksi jääväksi energiapuun käyttöpotentiaaliksi voi hyvinkin laskea 20 miljoonaa kuutiota vuodessa. Sen energiapotentiaali on 3-4 ydinvoimalan luokkaa.
Puustopääomaan kajoamatta voisimme 1990-luvulla kaksinkertaistaa puuvoiman käytön 1980-luvun tasosta.
Energiapuu on runsain käyttämätön luonnonvaramme. Puuvoima on myös tulevaisuudessa suomalaista perusvoimaa; puuvoiman lisätuotanto ja hallittu käyttö ratkaisisivat energiaongelmamme 1990-luvulla, ja pitkälle 2000-lukua.
Energiapelin viimeinen kierros
Vallitsevan käsityksen mukaan energiapelin viimeisellä kierroksella ovat vastakkain ydinvoima ja kivihiili. Mutta ovatko ne todelliset vaihtoehdot?
Kummallakin on rasitteena saasteet: ydinvoimalla ikuiset jätteet, kivihiilellä ilmaston tukahduttava hiilidioksidi. Kummatkin ovat tuontitavaraa.
Ydinvoimankin väitetty kotimaisuus on samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote kypsytetään Suomessa, mutta raaka-aine on ostettava ulkomailta.
Energiapuun menekki ja puuvoiman lisäkäyttö liittyvät päätökseen kansantalouden energialinjoista. Ydinvoiman ja kivihiilivoiman välissä on saasteeton puuvoima. Miksi emme tuottaisi lisäenergiaamme kotimaiselle puulla kun meillä sitä on, nyt enemmän kuin koskaan ennen, aikana jolloin metsää on osattu mitata?
Kansalliseen energiapeliimme tarvitaan saasteeton, uudistuva, perustuotannon taas käynnistävä, työllisyyttä luova ja kansantaloutta elvyttävä vaihtoehto. Se on energiapuu. Kannattaako pelin viimeiselle kierrokselle edes päästää muita vaihtoehtoja kuin kotimainen puuvoima vastaan ulkomaiset muut voimat?
Veli Pohjonen
Metsälehti. Kolumni. 9.1.1992.
Labels:
1992,
energiapuu,
kolumni,
ligniini,
metsäenergia,
Metsälehti,
perusvoima,
puuvoima
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment