Thursday, January 09, 1992

Puuvoimaa energiapeliin


Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän ener­giati­laston mukaan, vuodelta 1990, Suomen ener­giankulutuksesta katetaan 14 prosenttia puulla.

Puuvoima kuuluu maassamme edel­leen energiatalouden raskaaseen sarjaan, sillä se jättää taak­seen sekä vesivoiman (9 prosenttia kulutuksesta), turvevoiman (4 %), kivihiilen (11 %) että maa­kaasun (7 %). Lähin puuvoiman kil­paili­ja on ydinvoima 15 prosentin ener­giaosuudel­laan.

Mistä saamme tämän päivän puuvoiman, mistä metsäener­gia koostuu? Enää vain murto-osa (noin viidennes) siitä saa­daan ta­van­omaisesta polttopuusta: haloista, pilk­keistä ja hakkees­ta. Valtaosan metsästä peräisin ole­vaa energiaa tuottaa nyt metsäte­ollisuus.

Teollisuudessa metsäenergiaa saadaan kahta tietä. Ensiksi erotel­tavat kuitupuun kuori ja sa­hauk­sen hylky­palat polte­taan nyky­ään tar­koin. Niistä saadaan noin vii­dennes puuenergias­ta.

Kuo­ren polton rat­kaise­mi­nen säh­kö- ja läm­pö­taloudelli­sesti te­hok­kaalla taval­la oli ­energian kansallisten säästötalkoi­den mer­kit­tä­vin saavutus 1980-luvul­la.

Toinen osa, yli puolet puuvoimaa saadaan sel­lunkeiton palavista jätteistä: mustalipeästä ja sulfiit­tiliemestä. Sel­lun­keitonhan voi ajatella sarjaksi liuo­tuksia mil­lä pape­rin raa­ka-ai­neek­si mene­väs­tä selluloo­sasta ero­tetaan puuso­lu­jen tuki­aines, lig­niini.

Lig­niini on lati­naa ja tar­koittaa polttopuu­ta. Lig­nii­ni on puun energiapitoisin osa. Lig­niini antaa jätelie­mille nii­den hyvän poltto­arvon.

Sellun valmistus tarvitsee sähköener­giaa 700 kilo­wat­ti­tun­tia ton­nilta. Nykyaikaisen sellutehtaan oma, lig­niinipe­räinen sähkön­tuotanto ylittää tämän. Ylimääräinen sähkö myydään joko säh­köä tarvitsevalle paperikoneel­le tai valta­kun­nan verk­koon.

Raakapuuksi laskien puuvoimaksi muuntuu vuosit­tain va­jaa 20 miljoonaa kuutiota.

Tai toisin sanoen: metsistämme vuo­sittain korjattavasta raakapuun virrasta (noin 50 miljoonaa kuu­tiota) kaksi kolmasosaa jatkaa jalos­teina aineen vir­rassa: lau­toina, lankkuina, selluna, paperina, monen monina myyntituottei­na. Mutta yksi kolmasosa ja­los­tetaan energian vir­taan: sähkök­si, prosessihöyryksi ja läm­möksi.

Energiapuu runsain käyttämätön luonnonvaramme

Riittääkö puuta voimatalouteen, kun siitä ruvetaan jau­hamaan sähköä tositarkoituksella? Kuitupuun kaup­pa­ kun alkaa pian käy­dä, ennustetaan.

Metsäntut­kimus­laitos sel­vitti 1980-lu­vun alussa paljon­ko vuotui­sissa, tasapainoisen raakapuun ky­syn­nän hakkuissa jää kor­jaamat­ta kuitupuuksi kelpaamatonta pien­puu­ta, väärää puulajia (haapaa, leppää ja pajua) ja hakkuutäh­dettä.

1980-luvun alun arvio oli 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Siitä on mahdollista korjata ainakin 15 miljoonaa kuu­tiometriä vuo­des­sa ny­kypäi­vän tek­niikalla.

1990-luvul­la tie­dämme, että Metsäntut­ki­mus­laitoksen arvio oli va­ro­vainen. Kun lasketaan yhteen nykyhakkuissa metsään jäävä ener­giapuu ja osa elävän puuston 1980-luvun lopul­la löyty­nyttä li­sääntymää, käyttämättömäksi jääväksi energia­puun käyttö­potenti­aaliksi voi hy­vinkin laskea 20 mil­joonaa kuutiota vuodes­sa. Sen energiapo­tentiaali on 3-4 ydinvoimalan luokkaa.

Puus­to­pääomaan kajoamatta voisimme 1990-lu­vulla kak­sin­kertaistaa puuvoiman käytön 1980-luvun ta­sosta.

Energiapuu on runsain käyttämätön luonnon­varamme. Puuvoima on myös tulevaisuu­dessa­ suomalaista perusvoimaa; puu­voiman lisätuo­tanto ja hal­lit­tu käyttö ratkaisi­sivat energiaon­gelmam­me 1990-lu­vul­la, ja pit­källe 2000-lu­kua.

Energiapelin viimeinen kierros

Vallitsevan käsityk­sen mukaan energiapelin viimeisellä kierroksella ovat vastakkain ydinvoima ja kivihiili. Mutta ovat­ko ne todelliset vaihtoehdot?

Kummallakin on rasitteena saas­teet: ydinvoimalla ikuiset jätteet, kivihiilellä ilmaston tukah­duttava hiilidioksidi. Kummatkin ovat tuontitavaraa.

Ydin­voiman­kin väitetty kotimaisuus on samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote kypsytetään Suomes­sa, mutta raaka-aine on ostettava ulkomailta.

Energiapuun menekki ja puuvoiman lisäkäyttö liittyvät päätökseen kansantalouden energialinjoista. Ydinvoiman ja kivi­hiilivoiman välissä on saasteeton puuvoima. Miksi emme tuottaisi lisäener­giaamme koti­maiselle puulla kun meillä sitä on, nyt enemmän kuin koskaan ennen, aikana jolloin metsää on osattu mi­ta­ta?

Kansalliseen energiapeliimme tarvitaan saas­teeton­, uu­dis­tuva, perustuotannon taas käynnistävä, työllisyyttä luova ja kansan­taloutta elvyt­tävä vaih­toeh­to. Se on energiapuu. Kannat­taako pelin vii­mei­sel­le kier­rok­selle edes päästää muita vaih­toehtoja kuin ko­timainen puu­voima vas­taan ulkomaiset muut voi­mat?

Veli Pohjonen

Metsälehti. Kolumni. 9.1.1992.

No comments: