Kuitupuu nyt kallista polttoon

Teollisuudelle puuenergia on ollut aina hankala. Siitä maksettiin ilmastokamppailun kuumimpina hetkinä niin hyvin, että puun tuottajat myivät kuitupuunsa sellutehtaan sijasta voimaloille.

Kaupat tehtiin puuenergian varjohintaan. Varjohinta kertoo, paljonko kuitupuusta voi maksaa, jotta siitä saatava energia vastaa kivihiiltä.

Varjohinta on kahden osan summa. Perustaso on kivihiilen satamahinta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästöoikeuksista.

Joulukuun alussa puuenergian varjohinta oli 21 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 17 ja päästöoikeuden osuus 4 euroa.

Sellumiehet maksavat paremmin. Mäntykuidun tienvarsihinta on 29 euroa. Etenkään rannikon voimaloiden ei kannata ostaa kuitupuuta. Tappiota tulisi kahdeksan euroa kuutiolta.

Näin ei ollut vielä viime vuonna. Tammikuussa 2011 puuenergian varjohinta oli 35 euroa. Ilmastokamppailu kävi kiivaana, ja hiilidioksidin päästöoikeudesta maksettiin hyvin.

Samoihin aikoihin mäntykuidun sai tienvarressa 28 euroon. Voimaloiden kannatti ostaa sitä energiaksi mieluummin kuin kivihiiltä. Voittoa tuli seitsemän euroa kuutiolta.

Varjohinnan pudotus seurasi hiilidioksidin päästökaupan uupumista.

Kun tonni hiilidioksidia maksoi vuoden 2011 maaliskuussa 18 euroa, hinta oli pudonnut vuoden loppuun mennessä seitsemään euroon. Tänä vuonna hiilidioksidi on sahannut kuuden ja kahdeksan euron välillä, eikä merkkejä hinnan noususta ole.

Suuret hiilidioksidipäästäjät kuten terästeollisuus, öljynjalostus sekä kivihiilivoimalat aavistivat jo viime vuonna, että maapallon ilmastotoimet menevät jäihin. Ne päättivät myydä päästöoikeudet pois ale-hintaan.

YK pohtii ilmastoa, hiilidioksidia ja uusiutuvaa energiaa kerran vuodessa, ennen joulua. Tänä vuonna neuvottelijat istuvat Dohassa, Qatarin valtiossa, Lähi-Idän öljylähteiden päällä. Hiilidioksidin rajoittamiseen siellä tuskin mennään. Heti kokouksen alkajaisiksi hiilidioksidin pörssihinta putosi 5,89 euroon eli kaikkien aikojen alimmilleen.

Kansainvälinen peli ilmastosta on kovaa. Mutta teollisuudellemme uupuneesta päästökaupasta seurasi lohtu. Hiilivoimalat eivät havittele enää kuitupuuta. Se pelastuu poltolta.

Veli Pohjonen

Etelän Uutiset / Etelä-Uusimaa. Mielipide. 6.12.2012.