Operaatio metsänrajasta Suomen kehitysyhteistyön metsämarssi

Vielä 10,000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli nykyistä vihreämpi vivahdus. Sankat metsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta, yhteensä 6200 miljoonaa hehtaaria.

Nykypäivään tultaessa metsät ovat huvenneet kolmanneksella, 4100 miljoonaan hehtaariin. Alkuvaiheessa metsäala väheni hitaasti mutta lopulta, etenkin 1800-luvulta lähtien, yhä kiihtyen. Kaskiviljely, pellonraivaus, metsälaiduntaminen, polttopuun keruu, ja lopulta teollisuuspuun hakkuut viimeisen 150 vuoden aikana vähensivät metsäalaa. Mutta onhan metsää maapallolla toki vielä jäljellä: 200-kertaisesti Suomen nykyiseen metsäpinta-alaan verrattuna.

Metsähengelle puhuri

Suomessa on 431,000 yksityistä, yli yhden hehtaarin metsälöä. Metsänomistajia kansastamme on vielä enemmän, kaikkiaan 750,000, sillä melkoinen osa palstoja on perikuntien ja perheyhtymien nimissä. Tänään joka kuudes suomalainen harjoittaa metsätaloutta, tietoisesti tai huomaamattaan.

Pienikuvioista metsäojitusta perhetilalla

Metsätilojen määrä on nousussa, koska perinnönjaoissa ja tiloja muuten lohkottaessa syntyy vuosittain noin 2000 uutta metsälöä. Parinkymmenen vuoden kuluttua metsätaloutta voi harjoittaa jo miljoona suomalaista.

Tuuli, aurinko ja biomassa - uudistuvien energiavarojen ratkaisu

Kahdeksan valominuutin päässä maasta hehkuva aurinko on kaiken uudistuvan energian yhteinen alkuperä. Aurinko valaisee päivän ja lämmittää ilman. Aurinko erottaa ilmakehän korkeapaineen matalapaineesta, mikä ero purkautuu tuulivoimana. Aurinko haihduttaa järvien ja merten veden pilviksi ja sitten sateiksi joista vesi kerääntyy jokiin vesivoimaksi. Aurinko kasvattaa kaiken vihreän kasvillisuuden, polttopuuta antavat metsät mukaan lukien.

Lipsuiko ote kotimaisesta - Did we loose the grip on domestic bioenergy?

LIPSUIKO OTE KOTIMAISESTA?
- Biomassa on edelleen merkittävin vaihtoehto

1970-luvulla, ensimmäisen energiakriisin jälkeen, maassamme säästettiin energiaa. Mainosvaloja vähennettiin, toimistojen lämpötilaa laskettiin ja omakotitaloja tiivistettiin. Säästämisen vaihe, jota tosin kesti vain pari vuotta, näkyy nyt vähäisenä 1970-luvun puolivälin notkahduksena pitkäaikaisessa energiatilastossa. .....

*****

Tämä artikkeli on julkaistu yliöartikkelina Pohjolan Sanomissa 16.2.1991. Artikkeli löytyy myös kirjasta Puusta puhdasta voimaa (1999), ss. 12-17.
_______________________________________________________________

DID WE LOOSE GRIP ON DOMESTIC BIOENERGY?
- Woody biomass is continuously the most significant energy alternative

In the 1970, after the first energy crises, we started to save energy in Finland. We decided to cut down the bright lights for outside advertisements, we dropped down the temperature of official buildings with a degree or two and we insulated the small houses. The period of intensive energy saving is now seen as a small drop in the long term natiional energy statistics. .....

*****

This article (in Finnish) has been published as feature article in the newspaper Pohjolan Sanomat on 16 February 1991. It is also found in the (Finnish book Puusta puhdasta voimaa (1999), pp. 12-17.

Sahelin vihreä aalto

Amerikkalaisessa tiedelehdessä "Scientific American" oli vastikään Pohjois- ja Keski-Afrikkaa esittävä satelliittikuvien pari. Toinen kuvista oli otettu vuoden 1980-luvun puolivälissä kun kuivuus koetteli Saharan eteläpuolista aluetta. Toinen kuva esitti tilannetta muutama vuosi myöhemmin, kun sateet olivat palanneet, ainakin muutamiksi vuosiksi. Kuvaparissa oli sanoma joka antaa toivoa aavikoitumisen vastaiseen kamppailuun. Kulon värin antavan aavikoitumisen voi kääntää erämaan laidan vihertymiseksi.

Meskiittipuun (Prosopis juliflora)
 viljelmä Sahelin hiekkadyynien
pysäyttämiseksi (Sudan, Ed Debba)

Kuvat esittivät Sahelin vihreää aaltoa. Sana Sahel on arabiaa ja tarkoittaa rajaa, rajavyöhykettä hiekkaerämaan ja savannimetsän välissä, mikä kulkee Saharan etelälaitaa Afrikan poikki. Sahel on kansainvälisten metsähankkeiden suuria haasteita. Savannimetsää on Sahel kautta aikojen kasvanut. Metsäksi tulisi nyt puuttomaksi hakattu vyöhyke jälleen viljellä.

Biomassa energialähteenä 1990-luvulla

Biomassa - pääosaksi puuperäinen polttoaine - kattoi vuonna 1989 Suomen energian käytöstä 14 prosenttia (vertailuksi: ydinvoima 15 %, vesivoima 11 %, turve 3 %). Merkittävimmin biomassasta peräisin olevaa energiaa käytti metsäteollisuus. Jätepuun ja selluteollisuuden jäteliemien polttaminen lisääntyivät metsäteollisuuden muun tuotannon myötä. Selvimmin lisääntyi kuoren poltto.

Energiapajua (Salix gmelinii) viljeltynä
Inkoon IVO-kokeeseen 1980-luvulla

Biomassan aktiivi tuottaminen polttoaineeksi on sen sijaan laskenut 1980-luvun puolivälistä. Pienpuuta ei juuri enää osteta hakkeena; hakkeella ei ole 1990-luvun alussa edes neuvoteltua markkinahintaa. 1980-luvun alussa rakennettuja, hake- ja palaturvekäyttöisiä aluelämpölaitoksia muunnetaan parhaillaan öljykäyttöisiksi. Energiaviljelyn kehittäminen on Suomessa lähes tyystin lopahtanut.

Afrikan luonnonmetsät ja maatalous

Metsät, väestönkasvu ja peltomaan tarve liittyvät erottamattomasti toisiinsa

Vielä 10,000 vuotta sitten maapallon kamaraa peittivät sankat metsät. Metsiä arvellaan kasvaneen parhaillaan 6200 miljoonalla hehtaarilla, 48 prosentilla maapallon koko maa-alasta. Nykypäivään tultaessa metsät ovat huvenneet kolmanneksella, 4100 miljoonaan hehtaariin.

Puuttomaksi 100 vuotta sitten hakattua rinnettä Etiopian ylängöllä. Alueelle sittemmin viljelty harvakseltaan karjan laidunnuksen kestävää eukalyptusta.

Valkoisen Niilin vihreä aalto

Sudanin pääkaupungissa Khartumissa yhtyvät toisiinsa kaksi Niiliä. Sininen Niili tulee Etiopian ylängöltä. Valkoinen, savilietteen värjäämä Niili tulee etelästä, Sudanin eteläisistä savannimetsistä. Khartumista etelään, 300 kilometriä jokea ylävirtaan on Valkoisen Niilin maakunta. Siinä Sudanin läpi kulkee Sahelin vyö: raja Saharan autiomaan ja metsän välillä.

Meskiitti (Prosopis juliflora) sitoo hiekkadyynejä
Niilin varrella Sudanissa

Peltometsäviljely kehitysmaissa

Peltometsäviljely (agroforestry) on  kehitysmaiden maankäyttöä, missä monivuotisten puuvartisten kasvien kanssa viljellään samalla peltolohkolla yksivuotisia hyötykasveja. Peltometsäviljelyä tutkitaan parhaillaan kuumeisesti sekä trooppiisen Afrikan, Aasian että Latinalaisen Amerikan maissa.

Kehitysmaiden metsien häviö - taustalla väestönkasvu ja ruoan tarve

Kehitysmaissa häviää metsää vuosittain yli 10 miljoonaa hehtaaria. Paikallista maaseudun väestöä siitä ei tule kuitenkaan syyttää. Metsän uudisraivuu pelloksi on tropiikin maissa väistämätön niin kauan kuin niiden väestö kasvaa nykyisellä vauhdilla. Vielä kasvavat kehitysmaiden luonnonmetsät voi pelastaa vain ratkaisu väestönkasvun, ruoantuotannon ja pellontarpeen ongelmaan.

Miksi kehitysmaiden metsät häviävät?

Kehitysmaissa häviää metsää vuosittain yli 10 miljoonaa hehtaaria. Paikallista maaseudun väestöä siitä ei tule kuitenkaan syyttää. Metsän uudisraivuu pelloksi on tropiikin maissa välttämätön niin kauan kuin niiden väestö kasvaa nykyisellä vauhdilla. Vielä kasvavat kehitysmaiden luonnonmetsät voi pelastaa vain ratkaisu väestönkasvun, ruoantuotannon ja pellontarpeen ongelmaan. Peltometsäviljelystä odotetaan sellaista ratkaisua.

Miten metsien häviö vaikuttaa kasvihuoneilmiöön?

Vielä 10,000 vuotta sitten sinisessä planeetassamme oli nykyistä vihreämpi vivahdus. Metsät peittivät 6200 miljoonaa hehtaaria, noin puolet maapallon maaalasta. Metsää kasvoi jokseenkin tasaisesti sekä lauhkeilla vyöhykkeillä että tropiikissa, kuivuusaavikoita lukuunottamatta.

Sudanin metsänviljely menee kyliin

Kun sudanilainen viljelijä oppii kasvattamaan puita, aavikoitumisen torjunta saa puhtia. Mutta viljelijä tarvitsee avukseen uuden menetelmän, peltometsäviljelyn. Peltokasvien ja monikäyttöpuiden yhteiskasvatus merkitsee elvyttävää vihreää aaltoa.

Sudan ja Suomi aloittivat metsäalan kehitysyhteistyön kymmenen vuotta sitten. Neuvottelu- ja sopimusvaiheen päätyttyä loppuvuodesta 1979 kaksi kehitysapuvaroin palkattua suomalaista metsäasiantuntijaa matkasi Sudaniin. Heidän tavoitteensa oli paitsi tutkailla Sudanin metsätalouden mahdollisuuksia ylipäänsä, käynnistää aavikoitumisen torjuva metsitys Valkoisen Niilin maakunnassa, kolmesataa kilometriä maan pääkaupungista Khartumista etelään.

Meskiitti (Prosopis juliflora) on tehokkain metsänviljelyn
puu Saharan hiekkadyynien ja kylien välissä.

Sudanin metsänviljely menee kyliin

Kun sudanilainen viljelijä oppii kasvattamaan puita, aavikoitumisen torjunta saa puhtia. Mutta viljelijä tarvitsee avukseen uuden menetelmän, peltometsäviljelyn. Peltokasvien ja monikäyttöpuiden yhteiskasvatus merkitsee elvyttävää vihreää aaltoa.

Sudan ja Suomi aloittivat metsäalan kehitysyhteistyön kymmenen vuotta sitten. Neuvottelu- ja sopimusvaiheen päätyttyä loppuvuodesta 1979 kaksi kehitysapuvaroin palkattua suomalaista metsäasiantuntijaa matkasi Sudaniin. Heidän tavoitteensa heillä oli paitsi tutkailla Sudanin metsätalouden mahdollisuuksia ylipäänsä, käynnistää aavikoitumisen torjuva metsitys Valkoisen Niilin maakunnassa, kolmesataa kilometriä maan pääkaupungista Khartumista etelään.

Meskiitti (Prosopis juliflora) on Sudanin
peltometsäviljelyn varmin puulaji.

Vieraita puulajeja hyödynnetään menestyksellisesti kaikkialla

Vastustaessaan eukalyptuksen viljelyä (HS 19. 2.) dosentti Kauri Mikkola naulaa tiukan teesin: "Vieraita puulajeja ei pitäisi käyttää". Näin tiukka vaatimus kajoaa syvälle hyötykasvien viljelyn aatemaailmaan.

Eucalyptus saligna, Wondo Genet,
yliopiston puulajipuisto

Jos vieraat puulajit suljetaan metsänviljelystä, afrikkalainen viljelijä ei voisi kasvattaa australialaista eukalyptusta tarvepuukseen. Vastaavasti suomalainen viljelijä ei voisi istuttaa lehtikuusta (kotoisin Siperiasta), indonesialainen viljelijä kumipuuta (kotoisin Amazonilta) tai kolumbialainen viljelijä kahvia (kotoisin Etiopiasta) - kai kahvikin puuvartisena kasvina käy esimerkistä.

Eukalyptus on Etiopian energiapuu

Vuonna 1895 teki muuan ranskalainen rautatieinsinööri Etiopian silloiselle keisarille Menelik II:lle merkillisen ehdotuksen. Maan pääkaupunki Addis Abeba oli ajautumassa polttopuupulaan, kun kaupunkia ympäröiviä luonnonmetsiä hakattiin kasvavalle väestölle yhä nopeammin. Rautatieinsinööri ehdotti keisarille metsänviljelyä Addis Abeban ympäristöön, mutta kehotti samalla unohtamaan paikalliset puulajit ja kokeilemaan niiden asemesta eukalyptusta, Australiasta peräisin olevaa lehtipuuta. Sen kasvukyvustä oli kantautunut lupaavia tietoja Afrikan eteläisemmistä maista.

Metsänhoidon vastaisku - Silviculture strikes back

Hoitamalla viisaasti vielä kasvavia maapallon luonnonmetsiä sekä perustamalla lisää nopeakasvuisia ja runsaspuustoisia viljelymetsiä kasvihuoneilmiötä on mahdollista vastustaa. Metsällä – sen puilla, pensailla ja maaperän humuksella – on ilmakehään karanneen hiilidioksidin poistamisessa uusi tehtävä.

Maapallon ilmakehässä on hiilidioksidia verraten vähän, vain promillen kolmannes, tarkkaan mitaten 348 miljoonasosaa (ppm). Mutta vähäisyyttäänkin hiilidioksidi on ilmakehän tärkeimpiä kaasuja. Hiilidioksidia tarvitsevat kasvuunsa kaikki vihreät kasvit. Hiilidioksidia hengittävät, ulospäin, kaikki eläimet.

Vuonna 1993 viljelty, nopeakasvuinen,
hiiltä sitova kloonikoivikko Kiikalassa.
 Metsänhoitoyhdistyksen toiminnan-
johtaja Juhani Suni vasemmalla.
Kuva 9.8.2011.

Hiilidioksidin lisääntynyt pitoisuus saa ilmamassan käyttäytymään lämpöä säästävän kasvihuonelasin tavoin; puhutaan kasvihuoneilmiöstä. Hiilidioksidi on merkittävin kasvihuonekaasu. Yhdessä eräiden muiden hivenkaasujen kuten metaanin, typen oksidien ja klorofluorikarbonien (CFC-kaasujen) kanssa hiilidioksidi hienosäätää maapallon ilmastoa.

Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden tiedetään olevan parhaillaan nousussa. Tutkimalla mannerjäätikön sisään jääneitä ilmakuplia on pystytty laskemaan että hiilidioksipitoisuus oli vuoden 1750 tienoilla 20 prosenttia nykyistä alempi, lukemassa 280 ppm.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja maan pinnan lämpötilan välillä on havaittu suora yhteys.  Mitä enemmän ilmakehässä on hiiltä, sitä lämpimämpi on ilmasto.

*****

Teksti on julkaistu Kalevassa yliönä 10.3.1990. Teksti ladattu 26.11.2011.

Lue koko teksti täältä

Metsien häviäminen johti Etiopian nälänhätään

Niilin ihme: joen säännöllinen tulva ja sen mukanaan kuljettama hedelmällinen liete - jo alakoulun uskonnon tunnilla opimme kuinka faaraoiden Egypti, sen hyvinvointi ja kulttuuri olivat riippuvaisia tuosta ihmeellisestä, etelän hiekkaerämaasta virtaavasta joesta. Kerran vuodessa Niilin tulva kuljetti joen alajuoksun pelloille mutaa ja liejua, luonnon omaa lannoitetta, ja taas uusi vehnäsato voitiin kasvattaa.

Metsäntutkijat puhuneet - kapula poliitkoilla

Metsäntutkijat kutsuttiin vuoden alussa Presidentin Linnaan, iltaseminaariin. Tilaisuudelta lienee odotetun "metsäntutkijoiden yhteisiä linjoja päätöksentekijöiden tueksi". Vastaavia odotuksia on ollut iltaseminaarin jälkeen muitakin.

Metsäntutkijat puhuneet - kapula poliitikoilla

Metsäntutkijat kutsuttiin vuoden (1990) alussa Presidentin Linnaan, iltaseminaariin. Tilaisuudelta lienee odotetun "metsäntutkijoiden yhteisiä linjoja päätöksentekijöiden tueksi". Vastaavia odotuksia on ollut iltaseminaarin jälkeen muitakin.

Tutkijat ovat riidelleet kahdella linjalla. Tuhoutuvatko Suomen metsät vai ei? Ja kannattaako metsää harsimalla harventaa vai ei?