Huoli puun riittävyydestä ja metsistä ylipäänsä kasvaa vuodesta toiseen. Metsänviljelyä ja metsänhoitoa on joka tapauksessa puun tuotannolle tehostettava. Miten käy varjelun, minkä verran metsää on suojeltava jatkossa?
Entä suoperäiset maamme. Päätyvätkö ne lähes kaikki suojeluun?
Suojelussa on kysymys luontomme monipuolisuuden säilyttämisestä. Emme halua harvinaisten eläin- ja kasvilajien kuolevan aikanamme sukupuuttoon.
Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen?
Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Se on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologisen marginaalin minimiksi arvioitiin yliopistopiireissä 15 prosenttia.
Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Merkittävä niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolle sovittiin seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.
Suomi oli tällä tiellä. Lisäsimme metsien suojelualueita vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tilastoinnin mukaan olimme suojelleet 4,7 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Suojelun alueissa on mukana metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaata.
Koko maapinta-alastamme (30 miljoonaa hehtaaria) vuoden 2019 suojelun prosentti oli 15,5. Emme aivan saavuttaneet Aichin 17 -tavoitetta vuoteen 2020 mennessä.
Aichin sopimusta ollaan parhaillaan uusimassa. Lokakuussa 2021 pidettiin kansainvälinen kokous Kiinan Kunming -kaupungissa. Kokous antoi julkilausuman, mikä kutsuu kaikkia valtioita suojelemaan 30 prosenttia maa- ja merialueistaan vuoteen 2030 mennessä. Valtioiden lopullista sitoutumista odotetaan Kunmingin toisessa kokouksessa toukokuussa 2022.
Kansainvälisesti sovituilla suojelun tavoitteilla on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme, vaikkapa Kunmingin vielä teoreettiset 30 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn 70 prosenttia.
Esimerkiksi turvepohjaista metsä- ja peltomaata sekä avosuota meillä on Suomessa noin 10 miljoonaa hehtaaria. Maa- ja metsätaloudessa siitä voi jatkaa Kunmingin mukaan seitsemän miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos viljelemme tätä maaresurssia puulle, nurmille tai yksivuotisille kasveille. Meidän on vain löydettävä ilmaston kannalta mahdollisimman hiilineutraalit viljelymenetelmät.
Jotta emme ajautuisi 2020-luvulla loputtomilta tuntuviin ympäristökiistoihin, maa- ja metsätalouden kannattaa ennen viljelyä puskuroida itsensä varjelulla. Uutta Kunmingin suojelun prosenttia pääsevät tavoittelemaan paitsi metsähallitus ja muut yhtiömetsät, myös maakunnat, kunnat, perhemetsät ja maatilat.
Kunmingin kokousten jälkeen maa-alueidemme varjelu etenee, mutta niin voi edetä myös maa-alueidemme viljely.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment