Kansainvälisen ilmastopaneelin Suomen puheenjohtaja professori Markku Ollikainen kohautti kesäkuun lopulla metsäväkeä ehdottamalla puun poltolle veroa. Uusiutuvan puun veroton energiakäyttöhän on ollut Suomen ilmastopolitiikan ytimessä jo neljännesvuosisadan. Se on myös eräs EU:lle esittelemiämme mallitavoitteita.
Tähän saakka olemme ajaneet kantaamme niin, että uusiutuvaa energiapuuta ei tulisi verottaa samalla tavoin kuin uusiutumatonta kivihiiltä.
Ollikaisen ehdotuksen keskiössä on ohjata puun energiakäyttöä. Selluteollisuuden tarvitseman kuitupuun ei soisi ajautuvan lämpölaitoksiin. Käytännössä energiapuu saisi olla vain alle 6 senttimetrin pienpuuta, latvusten ja oksien lisäksi.
Päästökauppa ei tänään toimi näin. Se on jo ohjaamassa ensiharvennusten yli 6 senttimetristä kuitupuuta lämpölaitoksiin. Markkinavoimat takaavat, että voimalat etsivät halvinta vaihtoehtoa kivihiilelle ja turpeelle.
Energiaveron muutos olisi kansantaloudellemme mittavimpia sitten 1970- luvun öljykriisien. Verotulojen kertymä olisi sitä luokkaa, että sillä voisi ohjata ilmasto-, energia- ja metsäpolitiikkaamme entistä kestävämpään suuntaan.
Ilmastotoimiemme osalta ensimmäinen vero-ohjaus voisi liittyä palometsänhoitoon. Metsiemme harvennushakkuita tulisi ohjata uudella verohinnoitteluilla niin, että korjaamme entistä tarkemmin energiaksi pienpuun, oksat ja latvukset. Ilmaston kannalta huonompi vaihtoehto on antaa hakkuutähteen kuivua maassa levällään ja odottaa heinäkuun salamia.
Toinen verotukea odottava, palometsänhoidon toimi on metsäautoteidemme ylläpito ja tieverkon edelleen tehostaminen. Meillä on kyllä jo nyt maailman metsätalousmaiden paras metsäautoteiden verkko. Mutta raskaiden metsäkoneiden alla metsäautotiemme eivät pysy välttämättä ajokelvollisina. Yhteiskunnan kannattaa tulla kunnostukseen mukaan – verotuella – entistä määrätietoisemmin.
Harvennushakkuiden pienpuun korjuu ja metsäautoteiden verkon kunnostus olisivat eräänlainen kansallinen ilmastovakuutus. Yhteiskunta ottaisi vakuutuksen verotuillaan, ehkäisemään tulevaisuudessa entistä enemmän uhkaavia metsäpaloja.
Kolmas verotuki voisi hillitä metsäteollisuuden huolta yli 6-senttisen ainespuun ajautumisesta lämpölaitoksiin. Huoli hälvenisi, jos alkaisimme ohjata metsäenergian tuotantoa kuitupuun asemesta alle 6-senttiseen pienpuuhun. Helpoimmin se tapahtuisi energiahakkeen peltoviljelyllä.
Energiapajun viljelyä on Ruotsissa ja Suomessa kehitetty jo 1970-luvulta lähtien. Menetelmä on viljelyketjultaan ja koneistukseltaan valmis käytäntöön heti, kun yhteiskunta ajatukseen syttyy.
Mitä enemmän tuottaisimme jatkossa viljelyhaketta voimaloihin, sitä enemmän sellutehtaamme voisivat tuottaa pakkauskartonkia taantuman jälkeen ehostuvaan maailman vientiin.
Professori Ollikaisen ehdotukseen verojärjestelmämme muutoksesta on syytä tarttua välittömästi. Ilmastoveroja kertyisi mittavasti. Mutta muutosta ei tulisi luoda vain verojen keräämistä varten. Tärkeämpää olisi käyttää kerättyjä verovaroja tulevaan ilmasto-ohjaukseen.
VELI POHJONEN
Ilkka-Pohjalainen. Mielipide. 17.7.2020
No comments:
Post a Comment