Afrikan tulevasta ilmastometsityksestä tiedetään jo paljon. Noin 100 vuotta on testattu viljelyyn sopivia puulajeja, niiden metsänhoitoa ja sittemmin peltometsäviljelyä.
Metsänviljelyn yllätyksiin on silti syytä varautua. Hyvä esimerkki on meskiittipuun (Prosopis juliflora) tarina Sudanissa.
Meskiitti on eukalyptukseen verrattava vieras puulaji. Kun eukalyptus tuotiin 1800-luvun lopulla Australiasta Etelä-Afrikkaan, meskiitti tuotiin Keski-Amerikasta Länsi-Afrikkaan 1800-luvun alussa. Sudaniin meskiitti siirtyi 1917.
Heti varhaiset koekasvatukset näyttivät meskiitin kasvavan paikallisia puulajeja varmemmin kuivilla hiekkadyyneillä. Meskiitistä toivottiin pysäyttäjää Saharan vyöryville hiekkadyyneille.
Khartumin eteläpuolisella Sahelin vyöhykkeellä oli Suomen kehitysavun rahoittama metsänviljelyn hanke 1980-luvulla. Hanketta toteutti konsulttiyhtiö Enso Forest Development.
Enson kokeissa käytiin läpi eri puulajien valikoima. Jo parin alkuvuoden jälkeen oli selvää, että Sahelin vyöhykkeeltä voi edetä Saharan suuntaan peltometsäviljelyllä. Varmin puulaji on meskiitti. Ensossa vaikuttanut, edesmennyt metsänhoitaja Kalevi Karsisto syttyi aiheeseen ja alkoi valmistella aiheesta väitöskirjaa Joensuun yliopistoon.
Enson hanke eteni Sahelin ja Saharan rajavyöhykkeellä suunnitelmien mukaan noin 10 vuoden ajan. Ainavihantia meskiitin viljelmiä alkoi näkyä satelliittikuvissa. 1990-luvun alussa hanke jouduttiin kuitenkin keskeyttämään poliittisista syistä. Sudanin levottomuudet olivat edenneet sille tasolle, että kaikki kehitysavun hankkeiden rahoittavat osapuolet tekivät yhteisen päätöksen vetäytyä maasta pois.
Meskiitin viljelyn odotettiin jatkuvan paikallisin voimin. Lähes 100 vuoden suotuisten kokemusten jälkeen oli yllätys, kun meskiitti julistettiin Sudanissa vuonna 1995 presidentin asetuksella lainsuojattomaksi. Meskiitti nimettiin eräänlaiseksi Saharan hukkakauraksi. Kiellon taustalla oli puun holtittomana pidetty, luontainen leviäminen kastelluille puuvillan plantaaseille.
Sudanin metsälaitoksen tehtäväksi tuli neuvoa paikallisia viljelijöitä hävittämään tielleen tai pelloilleen sattuneet meskiittipuut. Ne oli paras tehdä puuhiileksi, ja käyttää pienemmiltä oksiltaan polttopuuksi.
Paikalliset pienviljelijät ovat parikymmentä vuotta hävittäneet meskiittiä puuhiileksi ja polttoon. ”Hävitys” on pienviljelijöille sikäli mieluista, että he tietävät sitkeästi vesovan meskiitin kasvavan aina uudelleen ja antavan taas uuden sadon puuhiileksi ja polttopuuksi.
Meskiitti ei ole Sudanista suinkaan hävinnyt vuoden 1995 asetuksen jälkeen. Meskiitti on edelleen ehdolla Sudanin viljelypuuksi, niin peltometsäviljelyyn kuin ilman kastelua tehtävään ilmastometsänviljelyyn. Viljely ei ole kuitenkaan mahdollista niin kauan kuin meskiittiä pidetään Sudanin metsien hukkakaurana, niin kauan kuin vuoden 1995 yllättävä asetus pysyy voimassa.
Veli Pohjonen
Karjalainen. Mielipide. 13.5.2020
No comments:
Post a Comment