Hiilimetsänhoitoa Kanta-Hämeen metsätiloilla

Hiilimetsänhoito on noussut Suomessa ja koko EU:n tasolla puheenaiheeksi etenkin kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun 2018 kohuraportin jälkeen. Paneeli ei enää usko, että ilmakehän hiilidioksidin nousun saa pysähtymään pelkästään päästöjen vähentämisellä. Sen rinnalle tarvitaan hiiltä biomassaansa sitovaa metsänhoitoa sekä uuden sukupolven bioenergiaa.

Hiilimetsänhoito mittaa kahta suuretta, hiililuku ja nieluvirta. Niille molemmille tavoitellaan korkeita ja mieluusti koko ajan nousevia arvoja.

Tarvitsemme kierrätyspeltojen maaluokan

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna. Se voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Jätelietteen levitys ruokapelloille ei ole enää ratkaisu.

Hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Maatalouttamme tulisi monipuolistaa

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Kesämatkaaja huomaa sen Pohjois-Suomen karjatalousalueilla. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi jo kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa. Vienti kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Vehnän poliittinen merkitys kasvaa

Vehnä on peltopinta-alaltaan ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Vehnä on myös maailmanpoliittisesti painavin viljamme.

Vehnä on taustalla esimerkiksi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kymmenen vuotta sitten alkaneessa ja edelleen jatkuvassa kuohunnassa. Väkirikkaissa arabimaissa väestön tuloista suurin osa kuluu aivan jokapäiväiseen vehnäleipään. Kun hallitsijat eivät pysty pitämään ruoan hintaa kurissa, työttömät nuoret nousevat kapinaan. Ruokaturvan putoaminen ja lopulta nälkä ajaa heidät ääriterroristien järjestöihin.

Energiapuun asema vahvistuu

Ilmastokamppailu käy yhä kuumempana. Päästömaksulla korotetun kivihiilen hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät uusiutuvaa vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu.

Energiapuun kauppaa ohjaa talouslaskennan varjohinta. Puunsa myyntiin korjanneelle se on ylin kuutiohinta, minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta. Voimalalle puusta saatavan energian on oltava hivenen kivihiiltä halvempaa.

Biorangan viljely on edullisempaa kuin keräily

Ensiharvennusta odottavat metsämme kasvavat massoittain pienpuuta, mikä ei ole vielä turvonnut paperipuun mittaan. Uuden ajan biotalous, esimerkiksi autojemme tuleva biopolttoneste laskee paljolti pienpuun varaan. Raaka-ainevalikoimaan on syntynyt käsite bioranka.

Bioranka on tyypillisesti tyveltään alle kymmensenttistä. Karsittuna siitä maksettiin alkuvuodesta 2019 tien varressa 25,5 euroa kiintokuutiolta. Puolet hinnasta tulisi olla omaa palkkaa metsäänsä kasvattavalle, ja toinen puoli koneurakoitsijan palkkaa pienpuun korjaajalle.

Hiipunut maataloutemme odottaa vaihtoehtoja

Neljännesvuosisadan aikana maataloutemme hiipui. Sen huomaa Sisä-Suomen karjatalouden alueilla matkaava. Näet joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vauraat vaiheet ovat pitkään perustuneet itävientiin. Muutos alkoi 150 vuotta sitten. Taannoinen peltojen yksipuolinen viljatalous muuttui enemmän nurmitaloudeksi. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta kehitettiin Venäjän viennin tuottoisa osa.

Biomassaa etanoliksi, viljely elvyttäisi maatalouttamme

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa.

Itävientimme kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Lisää puuta - lisää metsänviljelyä

Kevään eduskuntavaalien metsäkiistelyissä nousi esiin metsiemme tuleva mahdollinen kasvuluku 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Luku saattaa tuntua hurjalta. Kiistely kun käytiin etupäässä siitä, voimmeko jatkaa hakkuita nykyisellä tasolla (72,4 miljoona kuutiota vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Hakkuiden ylärajan määrittämiseksi olemme saaneet ohjeen jo vuonna 1713. Kestävän metsätalouden oppi-isä, saksalainen Hans Carl von Carlowitz opetti klassiseksi jääneessä ohjekirjassaan: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Tulevat metsämme tuuhettuu

Suositun kansanlaulumme Karjalan kunnailla sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi jo 1902 vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin. Sanoituksessaan hän totesi, että ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu”.

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan 72,4 miljoona kuutiota (vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Maatalouttamme tulisi monipuolistaa – Energiaviljely etenee maailmalla, Suomessa kehitys mataa alkuvaiheessaan

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Kesämatkaaja huomaa sen Pohjois-Suomen karjatalousalueilla. Hän näkee joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi jo kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa. Vienti kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Uudenlaista metsänviljelyä tarvitaan

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan tai voimmeko hakata vielä enemmän. Vuonna 2018 koko hakkuumme oli 78,2 miljoonaa kuutiota. Äärimmäinen koulukunta esittää hakkuun pudottamista tasolle 60 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Metsäntutkimuksen tuorein kasvulukema on 107 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tämän mukaan voimme pysyä hakkuun tasolla 80 miljoonaa kuutiota. Kun lisäämme tähän puuston vuotuisen luontaisen lahoaman, noin 15 miljoonaa kuutiota, koko poistuma nousee tasolle 95. Pelivaraa on vielä yli 10 miljoonaa kuutiota.

Lamaantuvaa maatalouttamme tulisi elvyttää

Neljännesvuosisadan aikana maataloutemme on lamaantunut. Sen huomaat kun matkaat etenkin Itä-ja Pohjois-Suomen karjatalouden alueilla. Näet joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi 150 vuotta sitten. Taannoinen peltojen yksipuolinen viljatalous muuttui enemmän nurmitaloudeksi. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen maamme karjatalous kehittyi Venäjän viennin tuottoisaksi osaksi. Vienti kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Hiipuvaa maatalouttamme tulisi monipuolistaa

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Kesämatkaaja huomaa sen Sisä-Suomen karjatalousalueilla. Hän näkee joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi jo kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa. Vienti kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Maataloutemme odottaa monipuolistamista

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Kesämatkaaja huomaa sen Sisä-Suomen karjatalousalueilla. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi jo kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa. Kartanoita alkoi syntyä myös Järvi-Suomen nurmenkasvun alueille, ei vain Varsinais-Suomen vehnänkasvun seuduille.

Energiaviljely etenee maailmalla, Suomessa kehitys mataa alkuvaiheessaan

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Kesämatkaaja huomaa sen Sisä-Suomen karjatalousalueilla. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi jo kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa. Kartanoita alkoi syntyä myös Järvi-Suomen nurmenkasvun alueille, ei vain Varsinais-Suomen vehnänkasvun seuduille.

Itävientimme kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Krimin kriisi lamaannutti nykymaatalouttamme tavalla, mihin emme arvanneet etukäteen varautua. Kriisin päättymistä emme pysty edes ennakoimaan. Nurmen, karjan ja viennin ketjuun ei maataloutemme voi enää pohjata.

Maatalous on aina tuottanut vihreää biomassaa. Vastedes sen kysyntä biotalouteen kasvaa, etenkin biopolttonesteen laitoksiin.

Bioetanoli on 1970-luvulla kehitetyn energiaviljelyn tuote. Alkusysäys tuli öljykriiseistä. Kehitystyötä tarvittiin silti 30 vuotta, ennen kuin maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Se tapahtui 2005, kun bioetanoli pääsi Chicagon pörssiin.

Meillä energiaviljelyn ensimmäinen kokeilu järjestettiin 1973 lyhytkiertopuilla. Parhaiten biomassaa tuotti siperialaisperäinen vesipaju.

Seuraavaksi käytiin läpi kaikki viljelykasvit, mistä voi tislata autojen alkoholia. Harkinnassa olivat biomassapajun lisäksi sokerijuurikas, rypsi, peruna, viljat ja ruokohelpi.

Bioetanoli tislataan nyt pääosin kahdesta energiaviljelyn kasvista: maissista ja sokeriruo’osta. Vahvimpia alkutuottajia ovat USA ja Brasilia. Näissä maissa energiaviljely kilpailee ruoantuotannon pelloista.

Energiaviljely etenee maailmalla. Suomessa kehitys mataa alkuvaiheessaan.

Kouvolaan suunniteltu bioetanolin laitos oli vähällä toteutua. Vuoden 2017 puolivälissä kiinalaiset rahoittajat vetäytyivät hankkeesta.

Pohjanmaan tasankoseuduille Sieviin on 2010-luvun ajan suunniteltu ruokohelpeen ja lehtipuun hakkeeseen perustuvaa Scanchips etanolin laitosta. Läheiselle Haapavedelle on puolestaan suunnitteilla Nordfuelin (Kanteleen Voiman) laitos.

Idempänä, Lieksassa 2020 käynnistyvä Green Fuel Nordic bioöljyn tehdas käyttää raaka-aineenaan biorankaa, haketta ja sahanpurua. Tutkimus kertoo jo, että myös bioranka tulee edullisemmaksi viljelemällä kuin keräilemällä.

Kertaluokkaa suurempi on Perämeren pohjukkaan, Kemiin suunniteltu Kaidi Finland biopolttonesteen laitos. Se käyttäisi raaka-aineenaan energiapuuta, korjuutähteitä ja metsäteollisuuden sivuvirtoja. Lopputuotteesta bioetanolin osuus olisi 25 ja biodieselin 75 prosenttia.

Lyhytkiertopuiden energiaviljely toisi raaka-ainetta selluteollisuuden kanssa kilpaileville biojalostamoille. Viljellystä vaihtoehdosta voi tulla kynnyskysymys biopolttonesteen tehtaille, kun huoli luonnonmetsiemme puun riittävyydestä syvenee.

Biopolttonesteen laitokset voivat ottaa oppia sokeriteollisuuden syntymisestä maahamme. Se perustui yhteistyöhön viljelijöiden ja tehtaiden välillä. Sopimusviljelijät takasivat ammattitaidollaan sokerijuurikkaan tuotannon tehtaalle. Tehtaat toimittivat viljelmille satoisimmat lajikkeet ja ulkomailla kokeillut viljelymenetelmät ja -koneet.

Historiamme kertoo, että sokerijuurikas ja sokeriteollisuus elävöittivät alueensa maataloutta. Näin voisivat myös lyhytkiertopuiden energiaviljely ja bioteollisuus tehdä. Myös energiaviljely olisi luontevin aloittaa sopimusviljelynä.

Suomessa energiaviljelyn ei tarvitse kilpailla varsinaisen ruoan tuotannon kanssa. Lyhytkiertopuumme kasvavat kohtuullisesti myös vehnänrajan pohjoispuolella.

Kuihtuva maataloutemme odottaa monipuolistumista. Vihreää biomassaa kasvattaen bioetanolin kasvavaan raaka-aineen tarpeeseen voisimme vastata.

Veli Pohjonen

Etelä-Suomen Sanomat. Lukijalta. 10.7.2019.

Malli oli menestys

Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Tavoite oli lisätä puuvoimaa ja samalla käyttää metsistämme korjattava puu entistä tarkemmin.

Ohjelma liittyi silloin lisäsähkön tarpeeseen kaavaillun viidennen ydinvoimalan (Olkiluoto kolmosen) vaihtoehtojen laskentaan.

Lisäsähkön tarve tuli metsäteollisuudesta, kuumahierteeseen perustuvista uusista paperitehtaista. Niitä suunniteltiin tuottamaan paperia 1900-luvun lopulla vallinneella sanomalehden ja aikakauslehden nousukaudella.

Harsintahakkuissa on mahdollisuus

Talousmetsien avohakkuut ja niitä seuraava metsänviljely puhuttavat jatkuvasti. Luontojärjestöt ovat järjestäneet eduskunnalle aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite on lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poiminta- eli harsintahakkuisiin.

Aloitteessa ei ole kyse tiukimmasta luonnonsuojelusta. Olemme jo luvanneet Aichin kokouksessa 2014 suojella erityyppisiä luonnonmetsiä yhteensä 17 prosenttia. Tämä suojelu etenee. Näihin metsiin eivät kuulu minkäänlaiset hakkuut. Hakkuutavan vaihto koskee suojelun ulkopuolista 83 prosenttia, talousmetsiä.

Etelä-Karjalan metsälöt mukaan hiilipörssiin

Hiilimetsänhoito on noussut Suomessa ja koko EU:n tasolla puheenaiheeksi kansainvälisen ilmastopaneelin lokakuun 2018 kohuraportin jälkeen. Paneeli ei enää usko, että ilmakehän hiilidioksidin nousun saa pysähtymään pelkästään päästöjen vähentämisellä. Sen rinnalle tarvitaan hiiltä biomassaansa sitovaa metsänhoitoa sekä uuden sukupolven bioenergiaa.

Hiilimetsänhoito mittaa kahta suuretta, hiililuku ja nieluvirta. Niille molemmille tavoitellaan korkeita ja koko ajan nousevia arvoja.

Polttopuun teko kannattaa

Kevään edetessä maakunnassa matkaava ei voi olla huomaamatta pientalojen ja maatilojen pihoilla paisuvia pilkekasoja. Polttopuuta halotaan ja pilkotaan, kuivumaan kevään haihduttavassa auringossa.

Vuonna 2017 puuta paloi pientaloissa ja maatiloilla yhteensä 6,9 miljoonaa kiintokuutiota. Määrä on mittava, enemmän kuin tuoreimman, Äänekosken sellutehtaan raaka-aineen vuositarve (6,5 miljoonaa kuutiota).

Klapin suosio ei ihmetytä, kun seuraa tietoja sekä öljyn että sähkön hinnan viime aikojen noususta. Yksinkertainen laskenta eri lämmitystapojen välillä osoittaa polttopuun edun.

Turpeesta on muuhunkin kuin hiilidioksidina ilmakehään

Lähes kaikki vaaleja käyneet puolueet olivat sitä mieltä, että turpeen poltto on ilmastosyistä lopetettava. Lopetus tapahtunee samaan tahtiin kuin kivihiilestä luopuminen. Polttoturve poistunee voimaloistamme parin, kolmenkymmenen vuoden aikana.

Turve on silti muutakin kuin lämpöä kaukolämpöverkkoon ja hiilidioksidia ilmakehään. Turve on ”hitaasti uusiutuva” luonnonvaramme. Näin Euroopan unioni paalutti vuonna 2011.

Turpeen muut käyttömuodot voivat jatkua, kunhan huolehdimme soiden monimuotoisuudesta eli biodiversiteetistä. Sitä ohjaa Aichin kansainvälinen sopimus vuodelta 2013. Olemme sitoutuneet suojelemaan maa-alastamme ja kaikista luontotyypeistämme 17 prosenttia. Suomme ovat tässä erityisen tärkeitä.

Varsinais-Suomen metsälöt mukaan hiilipörssiin

Hiilimetsänhoito on noussut puheenaiheeksi kansainvälisen ilmastopaneelin lokakuun 2018 kohuraportin jälkeen. Paneeli ei enää usko, että ilmakehän hiilidioksidin nousun saa pysähtymään pelkästään päästöjen vähentämisellä. Sen rinnalle tarvitaan hiiltä biomassaansa sitovaa metsänhoitoa sekä uuden sukupolven bioenergiaa.

Hiilimetsänhoito mittaa kahta suuretta, hiililuku ja nieluvirta. Niille molemmille tavoitellaan korkeita ja koko ajan nousevia arvoja.

Hiililuku kertoo paljonko omassa metsälössäsi, maakunnassasi tai kotimaassasi on metsien alkuainehiiltä tonneina, kyseisen alueen maahehtaaria kohti. Luonnonvarakeskuksen mittaukset kertovat Suomen metsäbiomassan hiililuvuksi 29,6 tonnia hiiltä hehtaarille, vuodelle 2018.

Hiipuva maataloutemme odottaa vaihtoehtoja

Neljännesvuosisadan aikana maataloutemme on hiipunut. Sen huomaa Sisä-Suomen karjatalouden alueilla matkaava. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi 150 vuotta sitten. Taannoinen peltojen yksipuolinen viljatalous muuttui enemmän nurmitaloudeksi. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen maamme karjataloudesta kehitettiin Venäjän viennin tuottoisa osa.