Värriön susitutkimus kipinöinyt 50 vuotta

Korvatunturin eteläpuolella sijaitseva Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema juhli elokuussa 50-vuotista taivaltaan. Aseman perusti 1967 nuori yliopistotutkija, myöhemmin Oulun yliopiston professorina toiminut Erkki ”Susi” Pulliainen. Lempinimensä mukaisesti Pulliainen on suurpetotutkija, intohimoisin ja tuotteliain riista-alan tiedemies Suomessa, minkä ala tuntee.

Ilmastohiilen kierrätys osana biotaloutta

    Etelä-Euroopan helteet ja metsäpalot kertovat taas, että koko maapallon tasolla ilmastomme lämpenee vääjäämättömästi. Lämpenemisen aiheuttava hiilidioksidi lisääntyy vuodesta toiseen. Sitä ei onnistunut pysäyttämään hiilidioksidin päästökauppa tai ylipäänsä hiilen päästötaloudeksi 1990-luvun loppupuoliskolla kehitetty oppi.

    Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan ahdistava nykyaikaiselle taloudelle. Ikään kuin hiili pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun. Kiertotalous ei tähän suostu; myös alkuaine hiiltä voi kierrättää.

    Koko maapallon mitassa vaikuttavia mahdollisuuksia on kolme. Alun perin kallioperästä peräisin olevan, kivihiilen poltosta syntyvän hiilidioksidin voi siepata voimalan savuista ja pumpata valtameren pohjaan tai syvälle maaperään. 

    Menetelmää on kokeiltu merellä Norjassa ja maalla Saksassa. Suomessa hiilidioksidin sieppausta kaavaili Meri-Porin kivihiilivoimala. Sieppausta ehdotettiin myös Toppilan turvevoimalalle Ouluun.

    Teknisen ratkaisun kustannus olisi katettu säästyvillä päästömaksuilla. Päästökauppa kuitenkin romahti 2008. Hiilidioksidin sieppaamisesta toisteiseksi luovuttiin.

    Toinen mahdollisuus on biohiilen kyntäminen peltoon, maanviljelyskalkin tavoin. Puusta räätälöidysti paahdettu biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston. Maailman maataloudelle biohiilellä olisi lähes rajaton markkina. Sen näkymiä voi verrata typpilannoitteen keksimiseen 1900-luvun alussa.

    Biohiilen kustannus hoituisi normaalein maatalouden tukiaisin. Biohiilen tukiaishinta olisi luonnollisin sitoa kivihiilen maailmanhintaan. Heinäkuun 2017 tasolla biohiilen tonnihinnaksi (tukiaiseksi) olisi tullut 88 Euroa tonnilta.

    Kolmas mahdollisuus on elävien metsien hiili. Helsingin yliopiston professori Pertti Hari aloitti jo yli 40 vuotta sitten ilmakehän ja puiden välisen hiilen kierron tutkimuksen. Tavalliseen, nuoreen männikköön pohjaavat tietokoneen mallinnukset osoittivat pian, että kasvuisat metsämme pystyvät tasapainottamaan kansallisia hiilidioksidin päästöjä.

    Kasvihuoneilmiö on kuitenkin edennyt pitkälle. Metsäinen Suomi, metsäinen Eurooppa tai edes koko pohjoinen pallonpuoliskomme eivät enää riitä poistamaan ilmakehän liikahiiltä.

    Tarvitsemme ilmastometsitykseen koko maapallon mittakaavassa näkyviä asumattomia, puista tyhjiä ja kookkaita metsitysalueita. Käytännössä riittävän laajoja aukkoja on vain yksi, Sahara. Sen ilmastometsitykseen tehtiin vuonna 2014 Suomesta aloite Yhdistyneille Kansakunnille.

    Saharan haaste on viljelypuiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta meren rannan satamiin, vettä voi samoin pumpata, merestä autiomaahan.

    Ennen kastelua merivedestä on poistettava suola. Nykytekniikka hallitsee sen jo, käänteisosmoosilla. Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittavan energian saa Saharan aurinkopaneeleista.

    Saharaa voisivat aluksi metsittää YK:n ilmastojoukot, rauhanturvajoukkojen tapaan. Apunaan niillä olisivat kansalliset joukot. Metsityttyään alue jaettaisiin sinne muuttaneiden pienviljelijöiden yhteismetsiksi.

    2000-luvun biotalous pyörii orgaanisen biomassan ympärillä. Biomassasta puolet on alkuainehiiltä. Biotalouden hankkeita jo tutkaillaan ilmaston muutoksen kannalta, lisäävätkö ne hiiltä ilmakehään vai vähentävätkö ne sitä.

    Biotalous suuressa mitassa tarkoittaa aina metsiä, olivatpa ne luontaisesti syntyneitä tai viljeltyjä. Metsien merkitys kasvaa entisestään, kun biotalous nähdään avaimeksi maapallon ilmaston tasapainossa.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 24.8.2017

Puu vahvistuu perusvoimana

Nyt kun pitkin rannikoita ja monin paikoin sisämaahammekin nousee sarjoittain tuulivoimaloita, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Mistä tulee perusvoimamme? Metsistä saimme eniten energiaa vuoteen 1964. Sitten halpa tuontiöljy ohitti puun. Paaluvuonna saimme 39 prosenttia energiastamme sekä öljyvoimasta että puuvoimasta.

Öljy nousi korkeimmillaan 61 prosenttiin, vuonna 1973. Puuvoima painui alimmilleen, viiteentoista prosenttiin vuonna 1977.

Tuotepaketti pelasti etanolin energiaviljelyn Yhdysvalloissa

Kun tankkaamme tänään bensiiniautoamme, pääsemme jo tekemään biotalouden valintaa. Otammeko etanolia bensan seassa kymmenen prosenttia, vai otammeko viisi prosenttia? Joillakin huoltamoilla näkee mittareita, missä etanolin lukema on 85 prosenttia.

Emme ole biotalouden kehityksessä yksin. Myös eniten autoilevassa Yhdysvalloissa bensiinin keskimääräinen etanolipitoisuus oli vuoden 2015 toukokuussa kymmenen prosenttia.

Metsään sitoutuvalla hiilellä on rahallista arvoa

Euroopan unionin ympäristövaliokunta ehdotti heinäkuussa uutta ilmastosääntöä suomalaisille metsille. Ehdotus on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Hakkuita tulisi suitsia jatkossa niin, että tulevien vuosien metsämme nielevät varmasti ilmakehän hiili­dioksidia. Vertailujaksoksi on valittu 13 vuoden paalukausi 2000-2012.

Aivan kuin rippikoulussa, unionin uusi metsäkatekismus on avattava kysymyksellä: ”Mitä se on?” Ja kysymys kannattaa tehdä tavallisen metsätilan tasolla. Mitä nykyajan kruununvoutimme metsätiloilta oikein haluavat tai mitä he tulevat metsätiloilta saamaan?

Metsätilamme ovat ilmastotiloja

Euroopan unioni ehdotti alkukesällä uutta ilmastosääntöä suomalaisille metsille. Ehdotus on jatkoa Pariisin 2015 ilmastosopimukselle. Hakkuita tulisi suitsia jatkossa niin, että tulevien vuosien metsämme nielevät varmasti ilmakehän hiilidioksidia. Vertailujaksoksi on valittu 13 vuoden paalukausi 2000 - 2012.