Vuotos vain kertatyö

Perusvoiman säätösauvaksi suunnitellun Vuotoksen tekoaltaan merkitys väheni ratkaisevasti, kun Eduskunta hylkäsi syyskuussa 1993 viidennen ydinvoimalan. Sittemmin Vuotoksen hankkeesta on paljastunut tyrmistyttäviä ympäristövaikutuksia, kuten Pekka Salminen ja Jaana-Mirjam Matikainen osoittavat (HS 24.10.1994).

Vuotosta monin verroin kestävämpi hanke on Veitsiluoto Oy:n Kemijärven sellutehdas. Se tulisi uusia Lapin vihreän teollistamisen mallilaitokseksi. Perusteita ovat ainakin seuraavat kolme.

Sellutehtaaseen rakennettava biovoimala jauhaisi puusta myyntisähköä vähintään samalla teholla (37 megawattia) kuin Vuotoksen padon voimala. Uudella sellupower-tekniikalla puuvoiman tuotannon voisi kolminkertaistaa.

Toiseksi, Kemijärven sellutehtaan uusiminen nykyisestään (220'000 tonnia vuodessa) kansainväliseen kokoluokkaan (450'000 tonnia) varmistaisi pysyvän työpaikan 10'000 lappilaiselle. Puun kasvatus, korjuu, jalostus, kauppa ja työn vipuvaikutus säteilevät koko Lappiin. Vuotoksen rakentaminen on kestämätöntä työllistämistä, koska se on kertatyö.

Kolmanneksi, uusitun sellutehtaan ympäristövaikutukset nollautuvat, kun tehdas sulkee veden kierron. Vuotoksen allas päästäisi fosforia ja elohopeaa pitkään, kuten Lokka ja Porttipahta osoittavat.

Päätavoite Kemijärvelläkin on, että sellu ja puuvoima tuotetaan alueen kasvatusmetsien harvennuspuusta, ei aarnimetsien ikipuusta.

Kemijärven tarvitseman puun saanti varmistui, kun valtion metsäyhtiöt järjesteltiin lokakuun puolivälissä niin, että Enso tuli Veitsiluodon osakkaaksi. Enso hallitsee myös itäpuun kaupan. Kestävin periaattein kasvatettu rajantakainen puu on Kemijärvelle luontainen lisäraaka-aine.

Vatvominen Vuotoksen tekoaltaasta on jatkunut yli yhden sukupolven. Sen soisi jo päättyvän. Ei nykypolvi, eivätkä tulevat polvet enää ymmärrä altaan menneitä perusteluja. Kahdesta Koillis-Lapin miljardihankkeesta vain ekoteollisella puunjalostuksella on kestävän kehityksen avaimet.

Helsingin Sanomat, mielipidesivu 28.10.1994