Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Ohjelma liittyi silloin lisäsähkön tarpeeseen kaavaillun viidennen ydinvoimalan vaihtoehtojen laskentaan.
Lisäsähkön tarve oli tullut metsäteollisuudesta, kuumahierteeseen perustuvista uusista paperitehtaista. Niitä suunniteltiin tuottamaan paperia vielä 1990-luvulla vallinneella sanomalehden ja aikakauslehden nousuun uskovalla talouskaudella.
Energiatavoitteisen puunjalostusohjelman vaihtoehto perustui tehostettuun sahateollisuuteen ja uuden ajan sellun tuotantoon. Niihin tarvittava energia tuli omista metsistä.
Ohjelman iskusana oli puuvoima. Se on energiaa, mikä on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme saha- ja selluteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja sellun kylkiaine ligniini.
Ohjelmassa metsätaloutemme pääpaaluksi tuli talousmetsien hakkuiden lisääminen 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Markkinahakkuut nouskoot 1990-luvun alun tasolta, 44 miljoonasta kuutiosta 64 miljoonaan kuutioon. Vuonna 2022 olimme tasolla 75 miljoonaa kuutiota.
Puunjalostuksen ensimmäinen paalu oli nostaa sahaus silloisesta aallonpohjastaan 5,9 miljoonaa sahakuutiota vuodessa, yli 10 miljoonan kuution. Vuonna 2022 mänty- ja kuusisahatavaramme tuotanto oli yhteensä 11,2 miljoonaa kuutiota.
Sahaus tuottaa sivuvirtanaan energiaa. Esimerkiksi tuli 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä. Kuhmon malli oli ensimmäinen keskisuuri sahalaitos, joka alkoi myydä lankun ja laudan lisäksi myös sähköä ja lämpöä. Kuhmon puuvoiman mallia markkinoitiin muuallekin Suomeen.
Puunjalostuksen toinen paalu oli nostaa sellun tuotanto 1990-luvun alun 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2022 olimme tasolla 7,1 miljoonaa tonnia.
Selluteollisuuden malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen esitteli Enossa vierailleille Joensuun metsäylioppilaille ekosellun mallin. Hän laski, että uudella tekniikalla Enon tehdas ei tarvitse ulkopuolista sähköä ollenkaan. Sen sijaan ekosellulla voi päästä sähkön tuotannossa aina 175 prosentin omavaraisuuteen.
Ekosellun malli ja myyntisähkön tuotanto kehitettiin keskeiseksi osaksi uuden ajan biotaloutta. Äänekosken vuonna 2017 valmistunut biotuotetehdas ylitti selvästi Keijo Koivusen ennusteen. Äänekoski tuottaa sähköä 240 prosentin omavaraisuudella. Kemiin juuri valmistunut Metsä Fibren vielä suurempi biotuotetehdas pääsi sähkön tuotannossaan vastaavasti 250 prosenttiin.
Etenkin ekosellu käänsi neljännesvuosisadan aikana metsäenergian ajattelumme. Muutos energiatavoitteiseen puunjalostusohjelmaan kannatti. Ohjelma oli menestys.
Vuodenvaihteen 2023/2024 tyvenissä paukkupakkasissa saimme taas kokea miten tuuli- ja aurinkosähkö eivät voineet vastata tarpeeseemme. Järeät ydinvoimalatkin kangertelivat.
Maakuntiin hajautettua sähköntuotantoa kaipaamme tulevien talvien paukkupakkasiin. Puuvoiman kehittäminen 2020-luvulla on edelleen ajankohtainen.
VELI POHJONEN
Karjalainen. Mielipide. 9.1.2024.
