Vehnä on ihmiskunnan tärkein ruokavilja. Maailmanpolitiikan keskiössä vehnä oli edellisen kerran 1980-luvulla. Neuvostoliitto joutui silloin ostamaan vehnää lännestä. Kolhoosipellot olivat olleet yhteisomistuksessa 60 vuoden jakson. Kommunistinen maatalous ei ollut kuitenkaan ruvennut toimimaan.
Vuonna 1984 Neuvostoliiton oli ostettava 28 miljoonaa tonnia ulkomaista vehnää. Maailmankaupan kysyntään vastasi USA. Se vei markkinoille vastaavasti 39 miljoonaa vehnätonnia.
Epäonnistunut kolhoosimaatalous on perimmäisiä syitä siihen, miksi Neuvostoliitto luhistui. Tämä tapahtui vuonna 1991.
Uuden vallan aikana Venäjä joutui aluksi ostamaan ulkomaista vehnää. Vuosituhannen vaihteessa tapahtui kuitenkin käänne. Se yllätti vehnän maailmankaupan.
Kolhoosipellot olivat siirtyneet yksityistalouteen, ei silti tavalliseen pientilatalouteen vaan eräänlaisiksi yhtiöpelloiksi. Jo se muutti talousasetelman. Venäjä siirtyi vehnän tuojasta vehnän viejäksi.
2010-luvun alussa Venäjä eteni maailmankaupassa viejien kärkikolmikkoon, USA:N ja EU:n rinnalle. Vuonna 2016 Venäjä otti kolmikon johtopaikan. Sen nettovienti oli 27 miljoonaa tonnia, USA:n 25 ja EU:n 22 miljoonaa tonnia.
Pääsuunta on jatkunut. USA:n maatalousministeriön joulukuussa 2024 päivitetty laskelma kertoo, että Venäjän vuotuinen nettovienti on noussut maailmanennätystasolle, 55,2 miljoonaan tonniin. USA:lla vastaava taso on 15,5 ja EU:lla 25,3 miljoonaa vientitonnia.
Tuontivehnän tarve on suurin etelän kuivissa maissa. Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maat tarvitsevat tilastoennusteen mukaan yhteensä 51,3 miljoonaa tonnia vuodessa eli lähes saman minkä Venäjä voi heille tuottaa.
Vehnän viennin ykkössarjaan oli nousemassa myös Ukraina. Parhaimmillaan, vuonna 2020 sen nettovienti oli 20,9 miljoonaa tonnia.
Venäjän ja Ukrainan välisen kriisin myötä asetelma kuitenkin muuttui. Tulevan kauden vehnän nettoviennin Ukrainasta lasketaan putoavan 18,5 miljoonaan tonniin.
Vehnän maailmanpoliittinen painoarvo kasvaa jatkuvasti. Tämän päivän kriisissä taitaa olla pohjimmiltaan kyse vehnän valttikortista maailmanpolitiikassa.
Pohjoiset kasvuolosuhteemme paranevat parhaillaan vehnälle, ilmastonmuutoksen myötä. Kasvukausi 2024 olisi ollut jo vehnälle suotuisa Pohjois-Suomea myöten. Esimerkiksi Kuusamon kasvukausi 2024 oli ihme: yhtään hallayötä ei koettu syyskuun puoliväliin mennessä. Vehnää olisi voitu viljellä Kuusamossa asti.
Niin Suomen, koko EU:n ja ylipäänsä länsimaiden olisi nyt syytä pikaisesti tarkentaa maataloutensa tulevia tavoitteita. Jo Ukrainan kriisin myötä meillekin on tullut aika vehnän tehostettuun lisäviljelyyn.
Lisää ruokavehnää kaipaa koko maapallo. Etenkin Afrikan köyhissä maissa nälänhätä on taas uhkaamassa väestöä. Vastaavassa ilmiöhän käynnisti 1900-luvun puolivälissä länsimaiden antaman kehitysavun.
Joko olisimme valmiit lisäämään vehnän viljelyä? Vehnäpeltoja voisi näkyä enemmän koko Suomessa, kun ilmastonmuutos edetessään nostaa viljojen tuleentumisrajoja yhä pohjoisemmaksi, jopa Kuusamon yläpuolelle.
Veli Pohjonen
No comments:
Post a Comment