Suomessa käydään tänään metsäkiistelyä siitä, että hiilinielut olisivat romahtamassa. Tämän mukaan puuston kasvu olisi hidastumassa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tietojen mukaan Lappi puski parhaimmillaan (2009-2013) puuta 13,3 miljoonaa kuutiota vuodessa. Alimmillaan, seitsemässä miljoonassa kuutiossa kasvu oli 1960-luvun loppupuolella. Sitä ennen Lappia oli hakattu rajusti, ensin sotakorvauksiin ja sitten talouden jälleenrakennukseen.
Luken tuoreimmat tiedot kertovat, että Lapin metsien kasvu todella näyttää hieman hiipuvan. Mittauskaudella 2017-2021 vuosikasvu oli 11,7 miljoonaa kuutiota. Se on 12 prosenttia alhaisempi kuin Lapin metsien aikaisempi ennätyskasvu.
Metsäntutkimuslaitoksen Pohjois-Suomen erikoistutkija Gustaf Sirén opetti 1900-luvun puolivälissä, että Lapin metsät olivat kunttaantumassa. Väitöskirjallaan hän osoitti, että maanpäällinen pintakasvillisuus ja tuore humuskerros paksuuntuvat vuodesta toiseen. Kuntta paksuuntui ja seurauksena maaperän tehoisa lämpösumma laski. Se heikentää puun kasvua niin kuin maanpäällinen lähi-ilman lämpösumman laskeminenkin heikentää.
Kuntan poisti aikaisemmin luonnon oma kaskeaminen eli metsäpalojen kierto Lapin metsissä, muutaman vuoden tai vuosikymmenen välein. Metsäpalon jälkeen maaperän humus on ohut, se on pinnaltaan tumma ja se imee auringon lämmittävää säteilyä.
Metsäpaloista pääsimme kyllä oikeutetusti eroon. Kehitimme kattavat metsäautoteiden verkostot ja etevän metsäpalon torjunnan.
Gustaf Sirén opetti, että metsäpalojen aikakauden mentyä metsän kuntta on otettava metsänhoidon uudeksi kohteeksi. Kuntta on käännettävä avohakkuiden jälkeen maan alle, auraamalla.
Tummapintainen maaperä lämpenee taas. Istutetut puun taimet lähtevät kunnon kasvuun. Metsäauraus oli Lapin metsien tehokkaimpia hoitotoimia 1900-luvun loppupuoliskolla.
Metsäauraus sai varsinaisen sysäyksensä 1982, kun eduskunta sääti erillislain Lapin vajaatuottoisten metsien kunnostamisesta. Lapin laki takasi 100-prosenttisen valtion tuen vajaatuottoisten metsien uudistamiseen Lapin läänissä ja Kuusamon kunnassa. Lapin laki oli voimassa vuoteen 1998 asti.
Kangasmaiden auraus oli yleisin Lapin lain kannustama maanmuokkausmenetelmä. Sen osuus viljeltyjen kohteiden lukumäärästä oli 54 prosenttia.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen metsäauraus hiipui, ilmeisistä maisemasyistä. Tänään metsäauraus on harvinaista. Metsäauroista pääosa lienee romutettu, muhkeimpia on museoitu.
Metsäaurauksen tilalle on tullut äestys ja laikutusmätästys. Toki nekin saavat maaperän tummenemaan ja lämpiämään. Mutta teho ei taida enää olla sama kuin alkuperäisessä aurauksessa.
Lapin laki vauhditti Lapin metsien kasvua. Tarvitsemmeko jotain vastaavaa myös jatkossa? Gustaf Sirénin opit ja viime vuosisadan kokemukset kannattaisi pitää mielessä myös tämän päivän metsäkiistelyssä.
Veli Pohjonen
No comments:
Post a Comment