Puuvoiman, sahauksen, kartonkitehtaan, jäteveden puhdistuksen, biolietteen energiakäytön, metsän tuhkalannoituksen ja PlusMetsiä kasvattavat maatilat yhdistävä Koillis-Savon Sampo on vihreyden teollistamisen palapeli, joka näyttää suuntaa huomisen ekoteolliselle Suomelle.
Yhden sukupolven vanhaa ympäristöaatetta meidän on kiittäminen siitä, että vesi ja ilma ovat puhdistumaan päin sekä asuintienoillamme että teollisuutemme äärellä. Enää eivät viemärit pura jätteitämme vesistöihin sellaisenaan. Enää ei kivihiiltä polttavista kattiloista tuprua rikinhöyryistä savua niin, että tehtaan varjossa taloista syöpyvät maalit ja metallit. Enää eivät sellutehtaat laske vesistöihin sakeaa jätevettä niin, että heikoilla moottoriveneillä on vaikeuksia ajaa läpi.
Jo parinkymmenen vuoden ajan jäteveden puhdistamoita ja teollisuuttamme on ohjattu ympäristön suojeluun asettamalla päästöille vuosi vuodelta kiristyvät rajat. Ken päästörajat ylitti, maksoi sakot. Sakot nousivat vuosi vuodelta.
Vedet ja ilma ovat selkiintyneet. Puhtaan ympäristön tavoite on lähempänä kuin sukupolvi sitten.
Mutta mitä ohjailussa tapahtui teollisuudelle? Se ei ole enää pystynyt laajenemaan niin kuin ennen.
Esimerkiksi käyköön Pohjan Sellu Kajaanissa. Uutta sellutehdasta on suunniteltu jo pitkään. Ympäristösyistä tehtaalle ei ole kuitenkaan herunut rakentamislupaa. Sitä mukaa kun tehtaan suunnittelu on edennyt, puhtaan Oulujärven painoarvo on noussut, ja vesistöpäästöjen rajoitukset ovat kiristyneet.
Metsä- ja voimateollisuuden tavoitteeksi kiertojen sulkeminen
Vihreyden teollistaminen kääntää ympäristöajattelun ylösalaisin. Vihreässä teollisuudessa aineen kierto on suljettu. Vihreyden teollistaminen tekee jätteestäkin myyntitavaraa.
Pisimmällä on sahateollisuus. Sahalle sisään virtaa raaka-ainetta tukkipuuna. Sahalta ulos virtaa sahatavaraa kotimaan rakennukseen ja vientiin. Sahauksesta jää yli kuorta, purua ja losoa. Losot haketetaan. Hake myydään sellutehtaalle.
Kuori ja puru poltetaan sahan voimalassa sähköksi ja lämmöksi. Sähkö myydään sähköverkkoon ja lämmin vesi kaukolämpöverkkoon.
Sahauksen ja voimantuotannon jälkeen tukkipuusta on enää jäljellä voimalan tuhka. Vihreälle teollisuudelle sekin on tuote. Tuhka rakeistetaan, kuljetetaan kasvatusmetsiin ja levitetään metsänlannoitteena.
Kasvatusmetsien uusi puu tulee aikanaan taas sahalle. Kierto on sulkeutunut, vihreys on teollistunut.
Sahan ja biovoimalan malli on jo melkein täydellinen Kuhmossa. Kuhmon mallista uupuu enää tuhkan rakeistus ja kuljetus metsään lannoitteeksi.
Entäpä suomalainen selluteollisuus? Kuinka hyvin sen kierrot ovat sulkeutuneet?
Selluteollisuuden suuri haaste on sulkea veden kierto. Vettä ei ylipäänsä tarvitse sellun keitossa enää niin paljon kuin aikaisemmin. Kun vanhanmallisessa tehtaassa sellutonniin tarvittiin 150 kuutiota puhdasta vettä, uusimmat tehtaat toimivat 10 kuutiolla.
Vihreässä selluteollisuudessa tuota 10 kuutiotakaan ei lasketa enää jätevetenä vesistöön. Kuljettuaan keiton läpi selluvesi puhdistetaan. Puhdas vesi palaa takaisin keiton alkupäähän syöttövedeksi.
Sellutehtaan vesi puhdistetaan aktiivilietelaitoksessa. Puhdistaminen poistaa käytetystä keittovedestä näkymättömiä suoloja ja näkyvää likaa. Ne saostuvat lietemäiseksi suotojätteeksi eli biolietteeksi. Bioliete poltetaan, ja sen tuhka kuljetetaan metsään lannoitteeksi.
Edes uusimmat sellutehtaat eivät kuitenkaan ole aivan näin pitkällä. Sellun keittoveden kiertoa ei ole vielä onnistuttu sulkemaan.
Metsä-Botnian Kemin tehtaat ovat ehkä pisimmällä. Kemin mallissa bioliete poltetaan soodakattilassa sellunkeitossa puusta liuenneen jäteliemen kanssa.
Soodakattilan varsinainen polttoaine on mustalipeä, johon sellunkeitossa on liuennut noin puolet puusta. Selluloosaahan puussa on vain 40 prosenttia. Loppu on pääosaksi ligniiniä, joka on puun energiapitoisin osa. Ligniini palaa puuvoimaksi sille suunnitellussa soodakattilassa hyvin, niin hyvin että mustalipeän seassa voi polttaa laitoksen biolietteen.
Kemin mallissakaan biolietteestä erotettu vesi ei ole vielä riittävän puhdasta palautettavaksi sellun keittoon. Vesi lasketaan toistaiseksi Perämereen.
Kun kansainväliset sellu- ja hienopaperimarkkinat antavat merkin, ja tehdasinvestointeihin on rahaa, maahamme voi rakentaa taas lisää selluteollisuutta. Siinä vaiheessa uutta tekniikkaa tullaan jälleen kehittämään. Maamme ensimmäinen veden kierron sulkeva sellutehdas olisi luonteva rakentaa silloin puhtaan Oulujärven äärelle.
Koillis-Sampo täydentää ekologisen palapelin
Juankoskelle kaavailtu Koillis-Savon Sampo -projekti rakentaa bioenergian, puunjalostuksen, ja biolietteen energiakäytön palapelin vielä askeleen pitemmälle kuin Kuhmo ja Kemi.
Koillis-Sammon sydän on Kuhmon tyypin biovoimala, jossa on kotimaisille polttoaineille räätälöity leijupetikattila. Leijukerrospoltossa vanhanmallisen arinan korvaa ilmavirrassa leijuva hienon hiekan kerros, leijupeti, johon polttoaine syötetään.
Uuden tyypin leijupetikattila on entistä ystävällisempi ympäristölleen, sillä polttoaineen palaminen leijumalla on lähes täydellistä. Päästöt ovat vähäiset. Sähkösuodin ja savukaasun pesuri poistavat savusta noet ja pölyt.
Leijupetikattilaan voi syöttää kaikkia massapolttoaineita, joko erikseen tai seoksena. Metsähaketta, puun kuorta, purua, turvetta ja biolietettä voi polttaa sekaisin.
Juankoskelle rakennettava biovoimala toimii Stromsdalin kartonkitehtaan ja alueelle rakennettavan uuden sahan yhteydessä. Voimalan pääpolttoaine on kartongin valmistuksessa ja sahauksessa syntyvä puujäte, joka on pääosaksi kuorta ja purua.
Uutta Koillis-Sammossa on voimalan sivupolttoaine. Aivan kuin Kemissä myös Juankosken kattilassa poltetaan biolietettä. Mutta Juankosken bioliete ei ole pelkästään metsäteollisuuden jätettä. Yhteiseen puhdistamoon ohjataan myös Juankosken ja Kaavin asumisjätevedet. Vesi puhdistuu. Asumisen, kartonkitehtaan ja sahojen jäte muuttuu energiaksi - ja tuhkaksi.
Metsä- ja voimateollisuuden uusissa hankkeissa tulee syntymään paljon tuhkaa, paitsi Juankoskella myös koko maassa. Tuhkaa jää jäljelle sitä enemmän, mitä tarkemmin puhdistamme jäteveden, ja mitä enemmän poltamme liemiä, lietteitä, kuoria, haketta ja turvetta. ETA-määräysten Suomessa tuhkalle ei ole vapaita kaatopaikkoja niin paljon kuin ennen.
Vihreyden teollistaminen ratkaisee tuhkan ongelman. Tuhkan oikea paikka on kasvatusmetsässä. Koillis-Savossa ne ovat lähikuntien maatilojen PlusMetsiä.
Puuntuhkalla lannoittaminen on metsänhoitoa, sen ovat metsäntutkijat näyttäneet jo 50 vuoden koetoiminnalla. Tuhka lisää erityisesti suometsien kasvua. Viime vuosina puuntuhkalle on tullut lisäetu. Tuhka metsämaassa on kuin maatalouskalkki pellolla; molemmat vähentävät maan happamuutta. Puun tuhka parantaa happosateiden vaurioittaman metsämaan. Metsä tervehtyy ja alkaa kasvaa paremmin.
Tuhkalannoitus on niin pitkävaikutteista metsänhoitoa, että se ei ole levinnyt itsestään käytännön metsätalouteen. Koska tuhkalannoitus on aitoa metsänparannusta, se tulisi saada metsänparannusrahoituksen työlajiksi.
Talonpoikainen kiertokulkutalous uudessa mittasuhteessa
Koillis-Savon Sampo on esimerkki siitä, miten vihreyden teollistaminen antaa juhlapuheissa toistetun kestävän kehityksen käsitteelle elämän; kestävä kehitys saa käytännön sisällön, suunnan ja tavoitteen.
Vihreyden teollistaminen ja kestävä kehitys eivät jää kuitenkaan vain sahalle, kartonkitehtaalle ja jätevedenpuhdistamoon. Ne säteilevät koko yhteiskunnan talouteen.
Vihreyden teollistaminen palauttaa yhteyden kotimaisten luonnonvarojen, bioenergian ja teollisuuden välille. Biomassa on vihreän teollisuuden energialähde, ei enää jäte, josta täytyy päästä maksamalla eroon. Vihreä teollisuus tarvitsee talousmetsää paitsi uusiutuvan raakapuun kasvajana, myös ekologisena haravana, joka häivyttää voima- ja metsäteollisuuden viimeisen jätteen, tuhkan.
Ilman kasvatusmetsiä tuottaman tuhkan kierto ei sulkeudu. Ja ilman tuhkaa kasvatusmetsämme tuskin tuottavat happamoituvassa tulevaisuudessa puuta niin hyvin kuin nyt. Suljetun kierron metsä on Suomessa tyypillisimmillään PlusMetsää, suomalaisen maatilatalouden kestometsää.
Huomisen ekoteolliselle Suomelle vihreyden teollistaminen antaa historiallisen kompromissin ainekset. Maamme teollinen talous, voimatalous, metsätalous ja maatilatalous voivat nivoutua toisiinsa uudelleen siten, että koko yhteiskunnan tasolla toteutuu talonpoikainen kiertokulkutalous: uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja jätteiden palautus ravinteina kasvillisuuteen - ja kaikki siten, että kiertokulkua ylläpitävä voima on aurinkoenergian ehtymätön virta.
Veli Pohjonen
Iisalmen Sanomat. Yliö. 9.8.1993
No comments:
Post a Comment