Biohiiltä peltoon vai tukkipuuta järveen?

     YK:n ilmastokokouksissa on käynyt yhä selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään fossiilisen hiilidioksidin päästöjen vähentäminen. Monipuolisempia menetelmiä tarvitaan alkuainehiilen varastoimiseen.

    Tänään ilmastokamppailussa tuodaan usein esille hiilidioksidin tekninen nielu. Tyyppiesimerkki on sellutehdas. Sen savupiiput tulpataan, hiilidioksidi siepataan, tiivistetään, kuljetetaan ja varastoidaan lopulta valtameren pohjaan.

    Menetelmä on ollut kuuma puheenaihe myös Suomessa. Menetelmä on toistaiseksi ollut niin kallis, että käytännön toimet ovat vielä vaatimattomia.

    Jo 1970-luvulla yliopistopiireissä arvioitiin, että nopein ja yksinkertaisin alkuainehiilen varastoimisen menetelmä Suomelle olisi tukkipuun upottaminen Pohjanlahteen ja Perämereen sekä riittävän syviin sisämaan järviin.

    On myös ehdotettu jo hakattujen puiden upottamista soihin. Tutkimus tietää, että esimerkiksi suohon uponneet rämemaiden männyt ovat säilyneet suomaassa hajoamattomina jopa tuhansia vuosia.

    Lienee ymmärrettävää, että hyötypuiden upottamismenetelmiä oudoksutaan.

    Käytännönläheisempi 2020-luvun hiilidioksidin tulppaamismenetelmä liittyy biohiileen. Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä. Se on kuivatislattu auringon kasvattamasta puubiomassasta, ei kuitenkaan tukkipuusta. Hiili on peräisin ilmakehän hiilidioksidista.

    Kuivatislaus on kehitetty teknisesti niin, että mikrobit eivät pääse käsiksi väkevään tisletuote biohiileen. Biohiili ei kompostoidu maassa lehti- ja juurikarikkeen tavoin. Biohiili säilyy maaperässä kuten kivihiili. Biohiili tekee pellosta hiilen nielun.

    Ilmastokamppailun biohiili on luontevin valmistaa turvepelloilla kasvatetusta nopeakasvuisesta lyhytkiertopajusta. Ruskan yli vihreänä kasvuaan jatkava viljelypaju nielee läpi kasvukauden tehokkaasti hiilidioksidia. Turvepeltojen huolestuttavia päästöjä samalla tulpattaisiin, biologisesti.

    Biohiilen tuotanto olisi luontevaa hajauttaa eri puolille turvepeltojen Suomea. 

    Biohiilellä on maatiloille ekologinen ja taloudellinen etu. Kun jauhettu biohiili kynnetään peltoon, se toimii viljelyssä monipuolisen maanparannuskalkin tavoin. Biohiili parantaa maan viljavuutta, lisää humusta, sitoo ravinteita, kuohkeuttaa tiivistyneitä peltomaita ja parantaa ruokakasvien satoja.

    Suomen maataloudessa olisi biohiilellä heti käyttöä. Biohiilen suurimmat mahdollisuudet ovat kuitenkin kehitysmaissa. Niissä eroosion ja kuivuuden riivaamia humusköyhiä peltoja riittää. Koeviljelyssä biohiilellä on nostettu merkittävästi maissin satoa muun muassa Keniassa.

    Suomenkin kehitysavun rahaa voisi jatkossa siirtää biohiilellä Afrikan maatalouteen. Kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi, köyhyys vähenisi ja muuton paine kehitysmaista rikkaampiin maihin pienenisi.

    Hiilidioksidin päästöjä voi tulpata monella tapaa. Biohiili voisi ottaa tässä keskeisen roolin Biohiilen olisi jo aika päästä ilmastokamppailuun.

VELI POHJONEN

Merikarvia - lehti. Mielipide. 22.5.2025

Viitteitä:

Hiilidioksidin teknisestä tulppaamisesta

https://yle.fi/a/74-20081925

Puun upottaminen merenpohjaan

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/d031daec-d447-4ea0-abed-6102021f2f9c

Puiden upottaminen soihin

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/e1992ef1-269a-4f30-a3ca-f8344597ccd6

Il­mas­to­kamp­pai­lum­me hakee uutta suuntaa – voisiko bio­hii­les­tä ke­hit­tää uuden ajan il­mas­to­ta­lou­den sammon?

    Kasvihuoneilmiön torjunta ei onnistunutkaan fossiilipolttoaineiden päästömaksuilla. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus nousee hellittämättä. Samalla maapallon keskilämpötila nousee.

    Ilmastokamppailumme hakee uutta suuntaa. Sellaista odotetaan maailmanlaajuisesta maaperän hoidosta, niin pelto- kuin metsämailla.

    Maapallon kokonaishumus on teollistumisen aikakaudella huvennut. Silti maaperän humuksessa on kokonaismäärältään vielä kaksi kertaa enemmän alkuainehiiltä kuin ilmakehässä.

Nopeimmin humuksen hiilivarastoa voisi lisätä biohiilellä. Se on maaperään lisättävää maanparannuksen jauhetta, joka on paahdettu niin että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin.

    Uuden kauden biohiilen mahdollisuudet oivallettiin pari vuosikymmentä sitten. Maaperätutkijat pystyivät selittämään Etelä-Amerikasta, Amazonin jokilaaksosta löytyneiden ikivanhojen Terra preta (musta multa) -viljelysmaiden tumman värin ja korkean hiilipitoisuuden. Ne ovat peräisin alueen intiaaneilta, jotka alkoivat tehdä biohiiltä peltojensa maanparannusaineeksi 450 vuotta e.Kr.

    Intiaanien valmistama hiili on säilynyt hajoamattomana Amazonin peltomaassa parituhatta vuotta. Niin sen täytyy säilyä meidänkin valmistamana, tutkijat päättelivät.

    Nykypäivän biohiili on luontevinta valmistaa pienpuun hakkeesta. Lisää raaka-ainetta saa metsäpuiden lyhytkiertoviljelyllä, tyypillisesti viljelypajusta. Nopeimmin biohiiltä voi tehdä yksivuotisena viljellystä kuituhampusta. Sen kuivasadosta 60 prosenttia on hiiltämiseen sopivaa ydinpäistärettä.

    Jauhettuna biohiilen voi kyntää peltoon maanparannuskalkin tavoin. Hiili parantaa maassa veden ja ravinteiden pidättymistä.

Uuden ajan biohiili on luontaista väkevöidä esimerkiksi kasvien ravinteilla, lietelannalla tai maaperän hyötysienillä ja mikrobeilla. Väkevöityä biohiiltä voi käyttää myös metsänviljelyssä, esimerkiksi puun taimien istutuksen yhteydessä. Näin tapahtuu jo kaupunkien puistopuiden istutuksessa.

    Ilmastokamppailuun kannattaisi ottaa uusi suunta. Ilmakehään karannut hiili (hiilidioksidi) tulisi palauttaa takaisin hiilen kehtoon, maaperään.

    Pelto- ja metsämaidemme kuten myös kaupunkipuistojen humuksen hoitoa tulisi pikaisesti kehittää ilmastopäästöjen kuohuttamassa Suomessa. Jos meidän hiilidioksidimme päästö- ja nieluvirrat ovat epätasapainossa, sen korjaamisessa tulisi keskittyä siihen missä hiilidioksidia (alkuainehiiltä) on eniten, eli maaperään.

    Biohiili on noussut tänään uuteen rooliin – ilmastorooliin. Voisiko biohiilestä kehittää uuden ajan ilmastotalouden sammon? Voisiko huomisen ilmasto-Suomesta kehittää biohiilellä esimerkillisen uuden mustan mullan maan – Finland Terra Preta.

    Meillä on päästöjen ja nielujen tasapainon saavuttamisessa ilmastokamppailun paaluvuosi 2035. Jotta pääsisimme tuona vuonna hiilidioksidin päästöjen ja nielujen tasapainon tilaan, biohiilen sovellukset tulisi ottaa käyttöön pikaisesti sekä maa- että metsätaloudessa. Biohiilen ilmastotarve kasvaa vääjäämättä.

Veli Pohjonen

Kaleva. Mielipide. 20.05.2025

Eiköhän kehitetä puuvoimaa edelleen

    Uusiutuvan energian perusvoimaksi mielletään tämän päivän ilmastokamppailussa usein kolmikko tuulivoima, aurinkovoima ja maalämpö. Ajatus on harhaantunut. Tilastokeskus kertoo, että tämä kolmikko ei tuota perusvoimaa, riittävästi prosenteissa.

    Perusvoimaksi voimme laskea ne energian lajit, joista saamme vuosittain tasaisen riittävästi, esimerkiksi vähintään 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

    Metsät ovat aina tuottaneet perusvoimaa. Niistä saimme sata vuotta sitten valtaosan energiaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti metsäenergian 1964. Molemmat olivat perusvoimaa 39 prosentilla.

    Öljyvoima nousi aina 61 prosenttiin vuonna 1973. Metsäenergia painui syvimmillään alle 15 prosentin vuonna 1977.

    Perusvoiman osasten muutos käynnistyi vuoden 1973 jälkeisestä Lähi-Idän öljykriisistä. Kriisi huoletti päättäjiämme. Mistä saamme talvella lämpöä ja sähköä, jos maailmanpolitiikan uusi kriisi pysäyttää tuontiöljyn?

    Kansanedustajat antoivat toimeksiannon Valtion polttoainekeskukselle (Vapolle): kehittäkää turvevoima uudelleen. Tänään toimeksianto on päinvastainen: luopukaa polttoturpeesta. 

    Metsäenergialle nimitettiin 1978 haapavetisen professori Olavi Huikarin vetämä energiametsätoimikunta. Sen tehtäväksi tuli suunnitella uudentyyppinen, kotimainen puuvoima ulkomaisen fossiilivoiman vaihtoehdoksi.

    Metsähakkeeseen pohjaavat sähkön ja kaukolämmön yhteisvoimalat syntyivät. Sellutehtaat kehittivät puuenergialle uuden teknologian.

    Puuvoima lähti nousuun. Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu kiri kiinni öljyn. Saimme silloin molemmista 24 prosenttia. Sittemmin puuvoima on vahvistanut johtoasemaansa.

    Tilastokeskuksen tuoreimman tilaston mukaan vuoden 2024 kolmella alkuneljänneksellä saimme puusta 28,3 prosenttia. Öljyllä lukema oli 18,7. Ydinvoimaa oli 25,7 prosenttia.

    Turvevoima kävi parhaimmillaan 7,0 prosentissa vuonna 2007. Sittemmin turpeen käyttö on hiipunut. Vuoden 2024 kolmella alkuneljänneksellä saimme siitä enää 1,4 prosenttia.     

Tuulivoima nousee tänään suhteellisesti nopeimmin. Saimme siitä 4,7 prosenttia koko energiastamme. Aurinkosähkö on alle prosentin sarjassa. Maalämpöä ei edes tilastoida tällä nimellä. Kyseessähän on vain tehokas muunnos sähkön käytössä.

    Tuulivoiman kanssa hivenen samaa tahtia on noussut tuontisähkö. Sen osuus oli 1,4 prosenttia. Koska tuulisähköä ei voi varastoida, joudumme tuomaan varmuussähköä yhä enemmän ulkomailta.

    Kiusalliseksi kuvion tekee kansantalous. Kun olemme taantumassa, joudumme ostamaan tuontisähkön ulkomaan lisävelalla. Ja onhan ydinvoimalan kallis uraanikin ostettava ulkomailta.

    Tuuli on osa uusiutuvan energian valikoimaa, ja sitä kuuluu kehittää. Mutta tuulivoima ei ole vielä perusvoimaa.

    Tilastokeskukseen pohjaten kokonaiskuvamme perusvoimasta on selvä. Metsistä saamme aidointa ja vahvinta, uusiutuvaa kotimaista energiaamme. Jo yli neljännesvuosisadan kasvuaan jatkanutta puhdasta puuvoimaa on tarpeen edelleen kehittää.

VELI POHJONEN

Iijokiseutu. Kolumni. 9.4.2025