Jospa Suomesta mustan mullan maa

    Alati kiihtyvän kasvihuoneilmiömme torjunta ei onnistunutkaan fossiilipolttoaineiden päästömaksuilla tai muilla päästörajoituksilla. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus nousee hellittämättä. Samalla maapallon vuotuinen keskilämpötila nousee.

    Tarvitsemme uusia innovaatioita. Odotamme sellaista maailmanlaajuisesta maaperän hoidosta, koskien sekä pelto- että metsämaaperää.

    Ihmiskunnan pellot ovat menettäneet humusta ja sen mukana hiiltä ilmakehään satoja vuosia. Tämä on nähtävissä erityisesti Afrikan köyhissä maissa.

    Elävään puustoon sitoutunut hiili on tärkeä, ja sillä on ollut pitkään keskeinen rooli ilmastokamppailussamme. Mutta niin Suomen kuin koko maapallon tasolla vielä merkittävämpi on maaperän orgaaninen hiilivarasto, tyypillisesti peltojen humus.

    Maaperän kokonaishumus maapallolla on kyllä teollistumisen aikakaudella huvennut. Silti maaperässä on kokonaismäärältään vielä kaksi kertaa enemmän alkuainehiiltä kuin ilmakehässä.

    Ja verrattuna maanpäälliseen biomassaan, tyypillisesti metsiin, humuksessa on hiiltä lähes kolme kertaa enemmän.

    Nopein nykypäivän ratkaisu maaperän humuksen hiilivaraston lisäämiseksi on biohiili. Se on maaperään, tyypillisesti peltoon kynnettävää maanparannuksen jauhetta, joka on paahdettu niin että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi.

    Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin. Biohiili luo maaperään pysyvän hiilen nieluvaraston. 

    Uuden kauden biohiilen mahdollisuudet oivallettiin pari vuosikymmentä sitten. Maaperätutkijat pystyivät selittämään Etelä-Amerikasta, Amazonin jokilaaksosta löytyneiden ikivanhojen Terra preta (musta multa) -viljelysmaiden tumman värin ja korkean hiilipitoisuuden. Ne ovat peräisin paikallisilta intiaaneilta, jotka alkoivat tehdä biohiiltä peltojensa maanparannusaineeksi 450 vuotta e.Kr.

    Intiaanien valmistama hiili on säilynyt hajoamattomana Amazonin peltomaassa parituhatta vuotta. Niin sen täytyy säilyä meidänkin valmistamana, tutkijat päättelivät.

    Nykyajan biohiili on nopeinta valmistaa energiapuun hakkeesta. Nopeasti uutta biohiiltä voi tehdä myös yksivuotisena viljellystä kuituhampusta. Luontevimmin hiilto tapahtuu uuden tekniikan biojalostamoissa.

    Jauhettuna biohiilen voi kyntää peltoon maanparannuskalkin tavoin. Hiili parantaa maassa veden ja ravinteiden pidättymistä. Tänään biohiiltä osataan myös väkevöidä esimerkiksi kasvien ravinteilla tai maaperän hyötysienillä ja mikrobeilla.

    Biohiili sopii paitsi ilmastokamppailun Suomeen, myös lämpimään tropiikkiin, etenkin Afrikan köyhiin maihin. Niissä eroosion ja kuivuuden riivaamia peltoja riittää.

    Koko globaalille ilmastokamppailulle tulisi ottaa aivan uusi suunta. Karannut hiili palautettaisiin takaisin hiilen kehtoon, maaperään.

    Peltomaidemme humuksen hoitoa tulisi pikaisesti kehittää ilmastopäästöjen kuohuttamassa Suomessa. Jospa biohiili kehittäisi meidät samalla uudeksi mustan mullan maaksi. 

Veli Pohjonen

Orimattilan Sanomat. Mielipide. 15.4.2025

Eiköhän kehitetä puuvoimaa edelleen

    Uusiutuvan energian perusvoimaksi mielletään tämän päivän ilmastokamppailussa usein kolmikko tuulivoima, aurinkovoima ja maalämpö. Ajatus on harhaantunut. Tilastokeskus kertoo, että tämä kolmikko ei tuota perusvoimaa, riittävästi prosenteissa.

    Perusvoimaksi voimme laskea ne energian lajit, joista saamme vuosittain tasaisen riittävästi, esimerkiksi vähintään 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

    Metsät ovat aina tuottaneet perusvoimaa. Niistä saimme sata vuotta sitten valtaosan energiaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti metsäenergian 1964. Molemmat olivat perusvoimaa 39 prosentilla.

    Öljyvoima nousi aina 61 prosenttiin vuonna 1973. Metsäenergia painui syvimmillään alle 15 prosentin vuonna 1977.

    Perusvoiman osasten muutos käynnistyi vuoden 1973 jälkeisestä Lähi-Idän öljykriisistä. Kriisi huoletti päättäjiämme. Mistä saamme talvella lämpöä ja sähköä, jos maailmanpolitiikan uusi kriisi pysäyttää tuontiöljyn?

    Kansanedustajat antoivat toimeksiannon Valtion polttoainekeskukselle (Vapolle): kehittäkää turvevoima uudelleen. Tänään toimeksianto on päinvastainen: luopukaa polttoturpeesta. 

    Metsäenergialle nimitettiin 1978 haapavetisen professori Olavi Huikarin vetämä energiametsätoimikunta. Sen tehtäväksi tuli suunnitella uudentyyppinen, kotimainen puuvoima ulkomaisen fossiilivoiman vaihtoehdoksi.

    Metsähakkeeseen pohjaavat sähkön ja kaukolämmön yhteisvoimalat syntyivät. Sellutehtaat kehittivät puuenergialle uuden teknologian.

    Puuvoima lähti nousuun. Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu kiri kiinni öljyn. Saimme silloin molemmista 24 prosenttia. Sittemmin puuvoima on vahvistanut johtoasemaansa.

    Tilastokeskuksen tuoreimman tilaston mukaan vuoden 2024 kolmella alkuneljänneksellä saimme puusta 28,3 prosenttia. Öljyllä lukema oli 18,7. Ydinvoimaa oli 25,7 prosenttia.

    Turvevoima kävi parhaimmillaan 7,0 prosentissa vuonna 2007. Sittemmin turpeen käyttö on hiipunut. Vuoden 2024 kolmella alkuneljänneksellä saimme siitä enää 1,4 prosenttia.     

Tuulivoima nousee tänään suhteellisesti nopeimmin. Saimme siitä 4,7 prosenttia koko energiastamme. Aurinkosähkö on alle prosentin sarjassa. Maalämpöä ei edes tilastoida tällä nimellä. Kyseessähän on vain tehokas muunnos sähkön käytössä.

    Tuulivoiman kanssa hivenen samaa tahtia on noussut tuontisähkö. Sen osuus oli 1,4 prosenttia. Koska tuulisähköä ei voi varastoida, joudumme tuomaan varmuussähköä yhä enemmän ulkomailta.

    Kiusalliseksi kuvion tekee kansantalous. Kun olemme taantumassa, joudumme ostamaan tuontisähkön ulkomaan lisävelalla. Ja onhan ydinvoimalan kallis uraanikin ostettava ulkomailta.

    Tuuli on osa uusiutuvan energian valikoimaa, ja sitä kuuluu kehittää. Mutta tuulivoima ei ole vielä perusvoimaa.

    Tilastokeskukseen pohjaten kokonaiskuvamme perusvoimasta on selvä. Metsistä saamme aidointa ja vahvinta, uusiutuvaa kotimaista energiaamme. Jo yli neljännesvuosisadan kasvuaan jatkanutta puhdasta puuvoimaa on tarpeen edelleen kehittää.

VELI POHJONEN

Iijokiseutu. Kolumni. 9.4.2025

Hiili takaisin kehtoonsa

    Alati kiihtyvän kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia innovaatioita. Nyt sellaista odotamme maailmanlaajuisesta maaperän, erityisesti peltomaaperän hoidosta.

    Ihmiskunnan pellot ovat menettäneet humusta ja sen mukana hiiltä ilmakehään satoja vuosia. Tämä on nähtävissä erityisesti Afrikan köyhissä maissa.

    Elävään puustoon sitoutunut hiili on tärkeä, ja se on ollut jo pitkään keskeinen ilmastokamppailussamme. Mutta koko maapallon tasolla vielä merkittävämpi on maaperän orgaaninen hiilivarasto, tyypillisesti peltojen humus.

    Vaikka humus on jo kymmeniä vuosia huvennut, se on kokonaismäärältään kolme kertaa suurempi kuin maanpäällisen biomassan hiili.

    Verrattuna ilmakehään maaperässä on puolestaan hiiltä noin kaksi kertaa enemmän. 

    Nopein ratkaisu peltojen hiilivaraston lisäämiseksi on biohiili. Se on maaperään kynnettävää maanparannuksen jauhetta, joka on paahdettu niin että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi.

    Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin. Biohiili luo maaperään pysyvän hiilen nieluvaraston. 

    Uuden kauden biohiilen mahdollisuudet oivallettiin pari vuosikymmentä sitten. Maaperätutkijat pystyivät selittämään Etelä-Amerikasta, Amazonin jokilaaksosta löytyneiden ikivanhojen Terra preta -viljelysmaiden tumman värin ja korkean hiilipitoisuuden. Ne ovat peräisin paikallisilta intiaaneilta, jotka alkoivat tehdä biohiiltä peltojensa maanparannusaineeksi jo 450 vuotta ennen Kristuksen syntymää.

    Intiaanien valmistama hiili on säilynyt hajoamattomana Amazonin peltomaassa parituhatta vuotta. Niin sen täytyy säilyä meidänkin valmistamana, tutkijat päättelivät.

    Nykyajan biohiili valmistetaan energiapuun hakkeesta. Luontevimmin hiilto tapahtuu uuden tekniikan biojalostamoissa.

    Jauhettuna biohiilen voi kyntää peltoon maanparannuskalkin tavoin. Hiili parantaa maassa veden ja ravinteiden pidättymistä. 

    Biohiili sopisi parhaiten lämpimään tropiikkiin, etenkin Afrikan köyhiin maihin. Niissä eroosion ja kuivuuden riivaamia peltoja riittää.

    Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi siirtää yhä enemmän ihmiskunnan luontevimpaan ilmastokamppailuun, maaperän parantamiseen Afrikan maataloudessa. Kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi, köyhyys vähenisi ja maastamuuton paine laskisi.

    Samalla globaali ilmastokamppailu ottaisi aivan uuden suunnan. Ilmakehään karannut hiili palautettaisiin takaisin hiilen kehtoon, maaperään.

Maaperän hoitoa tulisi pikaisesti kehittää myös Suomen maataloudessa. 

Veli Pohjonen

Lapin Kansa. Mielipide. 4.4.2025.