Jo 1760-luvulla Alavetelin kappalainen Antti Chydenius kehitti oppinsa kansantalouden vaurauden synnystä. Hänen mukaansa vaurauden ketju alkaa oman maan raaka-aineiden tuotannosta ja jatkuu sen jalostamisena myyntituotteeksi.
Ketjun alkupäässä on auringon valo sekä metsäpuiden fotosynteesi. Ketjun loppupäässä on metsäpuista jalostetun tuotteen vienti.
Esimerkkinään Chydenius ehdotti, että silloin erikoisen metsätuotteemme, tervan ulkomaankauppa tulisi vapauttaa Ruotsin vallan rajoitteista. Terva olisi hyväksyttävä suomalaiseksi vientituotteeksi.
Kun Chydeniuksen ehdotus hyväksyttiin, meille rupesi syntymään vaurautta. Vientiterva, etenkin Englantiin päätynyt, oli kansantaloutemme nousun perusta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Viennissä sahatavara ohitti tervan 1830-luvulla. Paperi ohitti sahatavaran 1930-luvulla.
Nämä metsän arvoketjut nostivat maamme vaurautta kaksisataa vuotta. Vielä 1950-luvulla vientimme oli yli 90-prosenttisesti lähtöisin metsästä.
1960-luvulla tapahtui käännös. Vaurauden uudeksi aatteeksi tuli länsimainen kasvutalous. Sen mukaan kaiken, mitä taloustieteilijä pystyy mittaamaan, piti kasvaa määräprosentti vuosittain. Numeerisesti mitattavaa ovat esimerkiksi kulutus ylipäänsä ja etenkin energian käyttö.
Kasvutalous sai voimansa halvasta fossiilisesta öljystä. Se vauhditti tilapäisesti kansakunnan vaurauden kehittymistä.
Tällä vuosisadalla kansantaloutemme pohjaa entistä enemmän velkatalouteen. Valtionvelkaa otetaan ulkomailta, vuodesta toiseen. Maailmanlaajuisesti on edelleen hieman mysteeri, mistä velkaraha on todella peräisin.
EU:lla on jäsenmaidensa velkaantumiseen rajoite. Valtionvelka ei saisi ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ennen sitä vanhemmat velat tulisi maksaa pois. Suomi on jo lähellä tuota ulkomaanvelan kattorajaa.
Kehitysmaissa vastaavaa prosenttikattoa ei ole. Niiden velkaantuminen on vielä huolestuttavampaa kuin niin sanottujen rikkaiden länsimaiden.
Jo 48 köyhää kehitysmaata maksaa enemmän pelkkiä lainojen korkoja kuin käyttää rahaa esimerkiksi oman maansa koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Tällaisissa maissa asuu YK:n mukaan 3,3 miljardia ihmistä, eli lähes puolet maapallon asukkaista.
Olemmeko me länsimaat muuttaneet 1900-luvulla antamamme kehitysavun 2000-luvulla täysin vastakkaiseksi, kehitysmaita riistäväksi velka-avuksi?
Ainut tuote mikä meille ja koko ihmiskunnalle tulee kaikille ilmaiseksi, on aurinkoenergia. Tänään muunnamme sitä pikaisesti aurinko- ja tuulienergiaksi. Varmin ja varastoiduin aurinkoenergian laji on edelleen biomassa, etenkin metsät.
Vaurauden alkulähde on aurinkoenergiassa. Se ei nojaa ulkomaan velkaan. Antti Chydeniuksen kansantalouden oppia tulisi harkita uudelleen, paitsi Suomessa ja muissa vauraissa länsimaissa, niin myös köyhtyvissä kehitysmaissa.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment