Ajoksen satamassa juhannuksen jälkeen pistäytynyt vierailija lienee hieraissut pariin kertaan silmiään katseltuaan lastiaan tyhjentäviä laivoja. Norjalainen alus purki laiturille pyöreää akaasiapuuta, joka oli laivattu Indonesiasta. Kolmimetrisen, kuoritun puun määränpää on Kemijärven sellutehdas.
Mistä oikein on kysymys? Onko kuitupuusta jo sellainen pula, että Kemijärvelle on rahdattava puuta tropiikin kehitysmaasta, toiselta puolen maapalloa? Mistä akaasiapuu on itse asiassa peräisin, viljelymetsistä vai sademetsistä? Miksi puu tuodaan juuri Suomeen ja Kemijärvelle?
Lyhytkiertopuu Australian pohjoisrannikolta
Ajokseen tuotu akaasia on tarkalta nimeltään Acacia mangium. Se on Pohjois-Australiassa ja lähisaarilla luontojaan kasvava lehtipuu. Mangium on helposti viljeltävä, lyhyttä kuitua kasvava sellupuu, jonka viljely yleistyy kovaa vauhtia sademetsien maissa: Indonesiassa, Malesiassa ja Filippiineillä.
Akaasia on typensitojapuu kuten suomalainen leppä. Siksi akaasia menestyy viljelypuuna maaperältään köyhillä mailla. Kaakkois-Aasian kaskiviljely, metsäpalot ja säälimättömät ylihakkuut ovat hävittäneet kymmeniä miljoonia hehtaareja vanhaa sademetsää. Se on muuttunut vähäarvoiseksi heinikoksi, johon alkuperäinen sademetsä ei näy palaavan kymmeniin vuosiin. Ainavihanta, lehtevä ja maata tehokkaasti varjostava akaasia on ainoita puita, jota voi viljellä heinikoille. Akaasia palauttaa hävitetyn maan metsäksi.
Akaasian viljely on lyhyen kierron metsätaloutta. Nyt Kemijärvelle tuotava 20,000 kuution puuerä on peräisin 200 hehtaarin istutusmetsästä, jossa puun kiertoaika on yhdeksän vuotta. Metsää ei harvenneta ennen hakkuuta. Uusi metsä viljellään nopeasti hakkuun jälkeen, jotta heinä ei valtaa enää alaa.
Kehitysavun onnistunut ketju
Akasia on suomalaisille kehitysavussa työskennelleille metsämiehille tuttu puu jo 15 vuoden takaa. Indonesia tuli metsäalan kehitysapumme kohdemaaksi 1981, kun Borneon saaren eteläosassa käynnistyi metsänviljelyn koehanke. Sen toteuttajaksi valittiin Enso-Gutzeit.
Hanke ratkoi heinikoiden metsänviljelyn ongelmat ja varmisti akaasian sopivaksi puulajiksi 1980-luvulla. Metsähanke laajeni seuraavaan vaiheeseen 1989, kun pohjoismaat (Nordic Investment Bank) päättivät rahoittaa Indonesialle halpakorkoisen metsitysluoton. Sillä rakennettiin seitsemän suomalaistyyppistä, mutta akaasiaa tuottavaa taimitarhaa eri puolille Indonesiaa. Enso Forest Development on tässä hankkeessa konsulttiyhtiönä.
Hankkeen kolmas vaihe ei tarvitse enää suomalaista kehitysapurahaa. Vuonna 1995 Indonesiaan perustettiin teollisen metsänviljelyn ja metsäteollisuuden kaupallinen yhteisyritys. Enso on mukana 30 prosentin kovan rahan osuudella. Indonesialaiset osapuolet rahoittavat itse loput 70 prosenttia.
Yhteisyrityksen tavoite on istuttaa ensimmäisessä vaiheessa 100 000 hehtaaria lyhytkiertometsää, pääosaksi juuri akaasiaa. Viljelymetsän pinta-ala on mitoitettu siten, että kuitupuun vuosikasvu tulee ruokkimaan nykyaikaisen 500 000 tonnia vuodessa valmistavan sellutehtaan.
Yhteisen sellutehtaan rakentaminen alkaa vuosituhannen vaihteessa. Rakennuspäätös vaatii kuitenkin perusteelliset tehtaan kannattavuus- ja ympäristöselvitykset, joiden on puollettava hanketta.
Osa hankkeen esiselvityksiä on katsastaa akaasian keitto-ominaisuudet. Siihen ei riitä laboratorio, eivätkä indonesialaiset vanhat tehtaatkaan. Siihen tarvitaan Kemijärven kokoluokan, nykyaikainen sellutehdas.
Indonesiasta Lappiin laivattu akaasian koe-erä keitetään Kemijärvellä selluksi. Sitten sellu jaetaan Enson muille tehtaille jatkojalostukseen. Vaikka kuitupuuta on nykyään helppo kuljettaa pitkin maailman meriä, akaasiaa tuskin tuodaan Kemijärvelle enää toista kertaa.
Akaasia on lyhytkuituinen, koivua ja haapaa muistuttava, mutta niitä hieman tiheämpi lehtipuu. Lyhytkuituista sellua tarvitaan muun muassa nestepakkaus- ja elintarvikekartongin raaka-aineena. Niiden kysynnän ennakoidaan kasvavan lähivuosina juuri Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, nopean talouskasvun ja nousevan elintason mukana.
Indonesian metsähanke on oiva esimerkki onnistuneesta kehitysavusta. Se alkoi raha- ja asiantuntija-apuna köyhälle, mutta kehittyvälle tropiikin maalle. Apu jatkui korkotuettuna metsälainana. Hanke päättyi teolliseen yritykseen, joka ei enää kehitysavun varoja tarvitse.
Indonesian hankkeessa onnistui myös kehitysavun itsekäs suomalainen ulottuvuus: apu synnytti vientiteollisuuteen yhteisyrityksen. Samalla suomalainen metsäosaaminen sai Kaakkois-Aasiassa tukevan otteen.
Kuitupuuta viljeltävä lisää
Ajokseen purettava Indonesian akaasian koe-erä on merkki metsätalouden maailmanlaajuisesta muutoksesta. Huomisen kuitupuu on entistä selvemmin viljelypuuta. Ei Indonesiassa vielä kasvavia vanhoja sademetsiä voi enää keittää selluksi. Sitä sellua ei saisi myydyksi ilman markkinahäiriöitä. Lyhyen kierron viljelypuulla ja siitä valmistetulla sellulla, paperilla ja elintarvikekartongilla on sen sijaan lupaavat markkinat, ilman ennustettavia häiriöitä.
Myös suomalaisen metsätalouden painotus on taas siirtymässä viljelymetsiin. Myös suomalaisen paperin ostaja haluaa varmuuden siitä, että puun alkuperä ei ole ikimetsissä.
Metsäntutkimuksemme uusi haaste on selvittää entistä lyhyemmän kierron kuitupuumetsätaloutta muulta viljelyltä vapautuneilla europelloilla. Erityisen tärkeää lisäkuidun viljely olisi Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kiistamme ikimetsistä muistuttaa monin tavoin tilannetta, mikä johti Indonesiassa lyhytkiertoisen akaasian viljelyyn.
Veli Pohjonen
Pohjolan Sanomat. Yliöartikkeli. 1.7.1996.
No comments:
Post a Comment