Ekomerkityn sähkön aika alkoi 1996, kun Ruotsin luonnonsuojeluliitto määritteli sille kriteerit. Suomessa ekosähkön pioneeri on Kainuun sähkö, joka alkoi markkinoida tammikuussa 1998 ekosähköään näyttävin mainoksin.
Kainuun Sähkö määritteli kaukoviisaasti ekosähkön ruotsalaisen mallin mukaan. Suomalainen "Norppa suosittelee" -luokitus valmistui keväällä 1998. Se noudattelee ruotsalaista luokitusta pitkälle, koska sähkökauppa on jo vapautunut yli rajojen.
Norpan suosittelema sähkö täyttää kolme yleisehtoa. Ensiksi, sähkö on alkuperältään uusiutuvaa, luonnonmukaista energiaa. Tavoiteltavaa sähköä ovat puuvoimaloiden sähkö, tuulisähkö ja aurinkosähkö. Kivihiilestä, maakaasusta ja öljystä ei tule ekosähköä. Liian hitaasti uusiutuva turve ei kelpaa ekosähkön raaka-aineeksi Ruotsissa eikä Suomessakaan.
Toiseksi, sähkö tuotetaan kiertokulkutalouden periaattein. Jätteiden pitää kiertää. Esimerkiksi puusta sähköä tekevän voimalan tuhkat palautetaan metsään. Ydinsähkö putoaa pois, koska sen jätteet ovat ikuisia.
Kolmanneksi, vihreä sähkö on sopusoinnussa vakiintuneen ympäristöajattelun kanssa, vaikkapa hengessä ei tuulivoimaloita tiettömille, luonnonsuojeluun rauhoitetuille tuntureille.
Vesivoima on osaksi kiistanalainen, sillä se ei ole automaattisesti vihreää. Vihreäksi käy vain vanha vesivoima, joka on rakennettu ennen 1.1.1996. Sen jälkeen padottu vesivoima putoaa pois. Vanhalle vesivoimalle tulee jatkossa ympäristön hoidon lisäehtoja.
Vuonna 1996 Suomen sähkönkulutus oli 70 terawattituntia (miljardia kilowattituntia). Vihreäksi sähköksi siitä olisi voinut laskea 18,5 terawattituntia eli 26 prosenttia. Sitä saatiin vesivoimasta 11,7 terawattituntia ja puuvoimasta 6.8 terawattituntia.
Tuulivoimaa oli murto-osa muista: 0,011 terawattituntia. Aurinkosähkö on huomisen voimaa. Tänään sitä ei edes tilastoida.
Kainuulaisen ekosähkön tärkein lähde on puu, joka jalostetaan Kuhmon puuvoimalassa. Tämä, Suomen luonnonsuojeluliiton energianeuvostossa Kuhmon malliksi kutsuttu, vuonna 1992 valmistunut laitos on linjannut jo viisi vuotta bioenergiatalouden uutta suuntaa.
Voimala sijaitsee keskisuuren sahan kanssa samalla tontilla Kuhmon kaupungin kupeessa. Voimalan pääpolttoaineet ovat sahauksesta jäävä kuori ja puru. Lisäksi voimala ostaa metsähaketta paikallisilta metsän kasvattajilta. Kutteri- ja sorvilastua tulee puuyrittäjiltä.
Voimala myy sähköä Kainuun Sähkölle, kuivauslämpöä Kuhmon sahalle ja kaukolämpöä Kuhmon kaupungille. Vuonna 1997 voimala tuotti vihreää sähköä 20 gigawattituntia (miljoonaa kilowattituntia). Kun keskimääräinen kotitalous (ei sähkölämmitystä) kuluttaa 3000 kilowattituntia vuodessa, Kuhmon puusähkö riittää noin 6700 kotitaloudelle.
Mistä norppasähkön ostaja tietää, että pistorasiasta tuleva sähkö on ekosähköä. Ei mistään, sillä kaikki sähkön elektronit sekoittuvat johdoissa. Elektroneita ei voi merkitä.
Sähkön ekoleimauksella on isompi tavoite. Ekosähkön ostaja haluaa vaikuttaa tulevaan sähkötalouteen. Hän haluaa luoda kysyntää luonnonmukaisesti tuotetulle sähkölle. Hän haluaa vaikuttaa siihen, että maahamme rakennettava uussähkö ei kiihdytä kasvihuoneilmiötä eikä lisää ydinjätteitä. Hän haluaa, että luonnonmukaisen sähkön lisäkysyntä kannustaa sähköntuottajia rakentamaan puusähkön voimaloita, pystyttämään tuulivoimaloita ja panostamaan aurinkovoiman kehittämiseen.
Ekosähkön myyjä taas antaa herrasmiestakuun siitä, että hän myy vihreänä vain sen määrän kilowattitunteja, mikä sähköntuotannosta tulee auringosta, tuulesta, puusta tai vedestä. Herrasmiestakuun pitävyys todetaan vuotuisessa ekotilinpäätöksessä, josta näkyy sähkön tuotanto alkuperineen ja sähkön myynti ekoleimoineen.
Syyskuun alusta jokamies ja jokanainen ovat kysynnän alkulähteellä. Viisaasti kysynnän painetta hyväksikäyttäen tarvitsemamme huomisen sähkö voi syntyä turvallisesti hajautettuna ja luonnonmukaisesti uusiutuvista aurinkoperäisistä lähteistä. Norppasähkö ohjaa tuota kehitystä.
Veli Pohjonen
Vihreä Lanka. Viikon visiitti. 10.9.1998.
No comments:
Post a Comment