Ekoteollisella linjalla lupaava tulevaisuus

Viisitoista vuotta sitten, 1970-luvun öljykriisien mainingeissa, maamme energiataloudelle naulattiin kaksi tavoitetta. Energiaa tulee säästää ja sen kotimaisuutta nostaa. Energian säästäminen ei tarkoita palelemista pimeässä. Se tarkoittaa vaikkapa eristettyjä lämpöikkunoita tai rakennusten ilmanvaihdon uusimista siten, että poistoilman hukkalämpökin otetaan talteen.

Eniten energiaa alkoi säästää metsätalous. Vielä 1960-luvulla sahoilta jäi haaskioon kuorta, rimaa ja purua; sellutehtailta energiapitoista mustalipeää sekä muuta puujätettä. Niitä ajettiin kaatopaikalle, poltettiin sijallaan tai laskettiin mereen, järviin ja jokiin.

Suunnanmuutos tapahtui 1970-luvun lopulla. Nyt metsäteollisuuden jätteet eivät ole enää jätteitä vaan sivutuotteita. Sivutuotteet poltetaan sähköksi ja lämmöksi.

Tarkalla, säästävällä puuvoiman taloudella metsäteollisuus muuntui öljyn ja kivihiilen kuluttajasta puuperäisen energian tuottajaksi. Puhumme metsätalouden ekoteollisesta linjasta.

Metsäteollisuuden puuvoiman tuotantoa on yksinkertaisin tarkastella suurena myllynä, johon tulee puuta eri muodoissaan: tukkipuuna, kuitupuuna ja hakepuuna. Mylly jalostaa pääosan puuta sahatavaraksi, selluksi ja paperiksi. Loppu jauhautuu kuoreksi, puruksi, mustalipeäksi, hukkapaloiksi ja jätehakkeeksi. Ne poltetaan huipputekniikalla energiaksi.

Vuosi vuodelta sivutuotteista tehdään entistä enemmän puuvoimaa. Kun metsäteollisuuden ostamasta puusta muuntui 1970-luvun alussa energiaksi 25 prosenttia, vuonna 1996 prosentti oli noussut jo yli neljänkymmenen.

Energian tuotannon kannalta koko metsäsektori on kuin valtava dynamo, jonka voimanlähde on aurinko. Metsädynamo jalostaa puusta energiaa 40 prosentin hyötysuhteella. Siinä sivussa dynamosta saa lankkua ja paperia vientiin.

Pääosan energiasta metsäteollisuus käyttää itse. Osa myydään sähkönä ja kaukolämpönä tehdaspaikkakunnille. Energiasta on tullut kakkosneloseen, selluun ja paperiin verrattava tuote. Tuotteen merkitystä kuvaa tilastoissa näkyvä puuvoiman prosentin nousu.

Metsätalouden ekoteollisen linjan uusin tuote on vihreä sähkö. Sen pioneeri on Kainuun Sähkö Oy, joka alkoi markkinoida tammikuussa 1998 luontoystävällistä puusähköään uusin mainoksin. Kimmoke ekomainontaan tuli suomalaisesta energiaveron linjauksesta vuodelle 1996, joka muutti sähkön ympäristöveron sähkön tasaveroksi. Muutos avitti rannikon voimaloiden fossiilista sähköä ja kuritti sisämaan voimaloiden uusiutuvaa sähköä.

Kainuulaisen vihreän sähkön tärkein lähde on puu, joka jalostetaan Kuhmon voimalassa. Tämä Kuhmon malliksi kutsuttu, vuonna 1992 valmistunut laitos on linjannut jo viisi vuotta ekoteollisen metsätalouden uutta suuntaa.

Voimala sijaitsee keskisuuren sahan kanssa samalla tontilla Kuhmon kaupungin kupeessa. Pääpolttoaineet ovat sahauksesta jäävä kuori ja puru. Lisäksi voimala ostaa metsähaketta paikallisilta metsän kasvattajilta. Kutteri- ja sorvilastua tulee puuyrittäjiltä.

Voimala myy sähköä Kainuun Sähkölle, kuivauslämpöä Kuhmon sahalle ja kaukolämpöä Kuhmon kaupungille. Vuonna 1997 voimala tuotti vihreää sähköä 20 gigawattituntia (miljoonaa kilowattituntia). Kun keskimääräinen kotitalous ilman sähkölämmitystä kuluttaa 3000 kilowattituntia vuodessa, Kuhmon puusähkö riittää noin 6700 kotitaloudelle.

Vuonna 1996 Suomen sähkönkulutus oli 70 terawattituntia (miljardia kilowattituntia). Vihreäksi sähköksi siitä olisi voitu laskea enimmillään 18,5 terawattituntia eli 26 prosenttia. Sitä saatiin vesivoimasta 11,7 terawattituntia ja puuvoimasta 6,8 terawattituntia.

Kymmenen vuotta sitten puusähkön tuotanto oli runsaat 3 terawattituntia. Vahvana metsävuonna 1997 puusähkön tuotanto nousi ennakkotiedon mukaan vuodesta 1996 noin 10 prosenttia, yli 7 terawattitunnin.

Puun energiakäytön 2000-luvun teknologiahaaste on tuottaa enemmän vihreää sähköä. Puusähkön tuotannon lisäys on tähän asti hoitunut pelkästään jo normaalisti korjatun puun entistä tarkemmalla hyödyntämisellä.

Aktiiviseen puusähkön lisätuotantoon, korjaamalla lisää energiapuuta metsäteollisuuden voimakattiloihin, ei ole toistaiseksi pyritty. Tuotetulle lisäsähkölle ei ole ollut riittävän houkuttelevia markkinoita.

1990-luvun puolivälissä markkinat muuttuivat. Sähkön myynti vapautui. Ekomerkityn sähkön tuotannosta ja käytöstä on tulossa yritysten mainosvaltti ja myynnin osa.

Puuvoiman ja vihreän sähkön tuottaminen, tietotaito ja voimaloiden huipputeknologia luovat Suomelle ekoteollista uusvientiä, mistä avaamme kansainvälisen kaupan kasvu-uraa. Siitä tuorein merkki on metsäteollisuuden lokakuussa 1997 julkistama metsäklusteriprojekti.

Projekti korostaa metsäalan ympäristömyönteisyyttä, metsäalan käyttämää uusiutuvaa luonnonvaraa ja metsäalan soveltamaa vähäpäästöistä teknologiaa. Metsäklusterin energiavaltti on sen itsensä tuottama vihreä sähkö.

Veli Pohjonen

Taloussanomat. Mielipide. 15.4.1998