Luotettavampi menetelmä käyttöön

Ja tapahtui niinä päivinä, että kaikki ilmastoomme vaikuttava luonnon alkuainehiili oli verolle pantava. Historia voi kertoa myöhemmin, että se tapahtui YK:n nykyisten ilmastokokousten saatteessa.

Ilmastokokousten vakiopäätelmä on, että päästöjen hillintä ei ole riittävää. Siksi ilmastomme avuksi tarvitaan myös nieluihin ulottuva hiilikauppa. Se oli esillä suomalaisissa ilmaston keskusteluissa jo kolme vuotta sitten. Pääministeri Juha Sipilä järjesti joulukuussa 2018 aiheesta seminaarin 170:lle alan vaikuttajalle.

Päästövirran hiilimaksu on jo eräänlainen ilmastovero. Joulukuussa, YK:n viimeisimmän kokouksen päätyttyä ilmastoministerimme Maria Ohisalo väläytti myös toisen suunnan huomioimista: maksetaan maanomistajille (metsätilallisille) hiilinieluista.

Mutta mikä tuottaa tuloa, siitä on aina velvollisuus maksaa veroa.

Kahden suunnan hiilikaupassa on kyse markkinoista, joissa on mukana sekä taivaalle menevä päästöhiili että taivaalta tuleva nieluhiili. Esimerkiksi metsätilalliselle kuuluisi maksaa hänen puustoonsa tulevasta hiilen nieluvirrasta.

EU:ssa taivaalle menevän hiilen (hiilidioksidin) kauppa on toiminut kohta 20 vuotta. Nieluvirtojen osalta vastaavaa ei ole onnistuttu luotettavasti käynnistämään.

Maailmalla puhutaan kyllä hiilidioksidin nielukompensaatioista. Huolestuttavasti tämä myllytys muistuttaa kuitenkin syntien anekauppaa Martin Lutherin aikoina.

Meillä ilmastokamppailun osaamisaluetta ovat metsämme, niiden kuutiot ja niiden vuotuinen hehtaarikasvu. Osaamme jo laskea metsätilojemme hiilen nieluvarastot ja nieluvirrat. Kiitos tästä kuuluu Metsäntutkimuslaitoksen 1921 aloittaman Valtakunnan Metsien Inventoinnille ja metsänhoitoyhdistysten pitkäaikaiselle työlle.

Hiilinielun vuosimaksun maatiloille voisi määrittää esimerkiksi metsaan.fi tietokannan ja EU:n päästökaupan vuosikeskiarvon avulla.

Metsätilojen osallistuminen hiilikauppaan olisi helpoin ja luotettavin toteuttaa metsäverotuksen kautta. Metsätilallinen ilmoittaisi vuosittain metsiensä hiilen nieluvaraston määrän. Verohallinto vertaisi lukemaa edellisvuoteen ja liittäisi tiedon vuotuiseen verolaskentaan.

Hallinnollisesti kyseessä olisi saman kokoluokan muutos, mikä metsissämme tapahtui vuonna 2005. Siirryimme silloin pinta-alaverotuksesta rahatulon verotukseen. Muutoksen hallintokuvioista hiiliverotus voisi ottaa oppia.

Metsätilat odottavat käytännön hiilikauppaa. Historia opettaa, että anekaupat eli nielukompensaatiot olisi varmempaa korvata luotettavammalla menetelmällä, esimerkiksi uudella metsäverotuksella. Ilmastomme sitä odottaa. Sitä odottavat myös seuraavat YK:n ilmastokokoukset.

VELI POHJONEN

Sydän-Satakunta. Mielipide. 26.1.2023

Ilmastometsitys on ennallistamista yli muiden kiistojen

Suomen ja koko EU:n metsien ennallistamisesta käydään tänään metsäkiistelyä. Miellämmekö sen usein vain metsäojiemme tukkimiseksi? Luonnon ennallistamisessa yksi menee kuitenkin yli muiden, maapallon ilmastometsitys.

Pariisin 2015 ilmastokokouksessa lähes kaikki YK:n jäsenmaat lupautuivat hillitsemään hiilidioksidin pitoisuuden nousua ilmakehässä. Mitä hiilidioksidin päästöille sittemmin tapahtui? Ne eivät kääntyneetkään laskuun.

Fossiilisia polttoaineita rajoittamalla kasvihuoneilmiötä ei pystytty pysäyttämään. Tämän totesi viimeksi loppuvuoden 2022 ilmastokokous Egyptissä.

Ukrainan kriisi työnsi ilmastokokousten lupaukset uuteen kehikkoon. Fossiilipolttoaineiden käyttö kiihtyy etenkin Venäjälle energiasuopeissa maissa kuten Kiinassa ja Intiassa.

Ilmastokamppailua ei voi enää ratkaista pelkästään fossiilipolttoaineiden rajoituksilla kuten niihin kohdistuvilla hiilidioksidin päästömaksuilla. Ilmastokamppailu tarvitsee avukseen metsiä.

Vielä 10 000 vuotta sitten metsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta. Alkuainehiili oli varastoitunut puiden runkoihin, oksiin, lehtiin ja juuriin. Hiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä sitä oli vähemmän, 550 miljardia tonnia.

Sittemmin metsää alkoi hävitä, ensin hitaasti mutta ihmiskunnan kasvun ja 1700-luvulla alkaneen teollisen kauden myötä alati kiihtyen. Metsien hiilen määrä on nyt pudonnut tasolle 660, kun ilmakehän hiilen määrä on vastaavasti noussut tasolle 880 miljardia tonnia.

Metsien vähenemällä oli syvällinen vaikutus maapallon ekosysteemiin. Ilmasto lämpeni, muuttui tuuliltaan myrskyisämmäksi ja sateiltaan ruoan tuotannolle entistä arvaamattomammaksi. Tämän ovat viime vuosina saaneet kokea sekä rikas Amerikka että köyhä Afrikka.

Fossiilisen hiilidioksidin päästöt ylittivät metsien häviön päästöt vasta 1910-luvulla. Tänään fossiilipäästöt ovat kahdeksankertaiset maapallon metsien hupenemiseen verrattuna.

Mikä metsillä alkoi, sen voi metsillä lopettaa. Maapallo odottaa massiivista metsitystä. Metsien palautuksen on oltava samaa mittakaavaa, mitä se on ollut jääkauden jälkeisen kauden metsien häviössämme.

Yhdysvaltain johtaviin ilmastotutkijoihin kuuluva, Helsingissäkin Nordic Business Forumissa syksyllä 2017 puhunut James Hansen esitti, että ilmakehästä olisi metsittämällä poistettava hiiltä vähintään 150 miljardia tonnia. Aikaa metsäväelle Hansen antoi vuoteen 2100 asti.

Jotta ilmakehästä voi siirtää näin paljon hiiltä uusiin metsiin, pinta-alaa tarvitaan paljon. Laskennallinen pinta-ala on luokkaa kuusi miljoonaa neliökilometriä. Sen lähin vertailukohde on Sahara, pinta-alaltaan 9,2 miljoonaa neliökilometriä.

Ilmastometsityksestä tuli Ukrainan kriisin myötä entistä tärkeämpää. Maapallo odottaa vuosisadan massiivista metsänviljelyä.

Kiistaton ilmastometsitys voisi ennallistaa maapallon ekologisesti turvalliselle tasolle. Vahvan metsänhoidon maana Suomella olisi siihen annettavaa.

VELI POHJONEN

Tervareitti. Näkökulma. 20.1.2023

Uusiutuvan energian osat tukevat toisiaan

Pitkin maaseutuamme matkaava on jo yli kymmenen vuoden ajan todennut maisemamme merkittävimmän muutoksen, metsän yllä majesteettisesti pyörivät tuulimyllyjen siivet.

Saman maisemailmiön havaitsi jo 1900-luvun puolella Tanskassa. Siellä tuulimyllyt olivat tulleet peltojen päälle.

Tuuli saa alkunsa auringon säteilystä. Aurinko lämmittää epätasaisesti ilmakehää mantereiden ja merten yllä. Lämmöstä johtuvat paine-erot purkautuvat tuulena. Myllyjen tuulisähkö on osa uusiutuvaa aurinkoenergiaa, samoin kuin paneelien aurinkosähkö.

Tyveninä päivinä tuulimyllyjen vieritse matkaava miettii, miten tuulivoimaa voisi varastoida. Aurinkopaneeleiden vieressä sama tulee mieleen kaamosaikaan sydäntalvella.

Uusiutuvan energiamme kolmas osa, metsien puusto on ratkaissut energian varastoinnin. Puut yhteyttävät hiilidioksidia ja sitovat auringon energian vähintään ylivuotiseksi. Hyödynnämme tätä auringon voimaa kotonamme pilkkeinä ja halkoina.

Kaupunkien kaukolämpövoimaloihin puu käy parhaiten puristettuna pellettinä. Pelletti on tasalaatuista, sitä voi varastoida siiloissa viljan tapaan, ja sitä kannattaa kuljettaa aivan eri pitkiä matkoja kuin irtohaketta.

Metsäteollisuus polttaa kuorta, purua, hukkapaloja ja mustalipeää eli ligniiniä. Jo nykyiset sellutehtaat sekä etenkin lisäpuuta käyttävät uudet biotuotetehtaat tuottavat aurinkoperäistä puusähköä ympäri vuoden.

Äänekosken 2017 valmistunut Metsä Groupin biotuotetehdas pääsi sähkössään 240 prosentin yliomavaraisuuteen. Kemiin parhaillaan rakennettava vastaava tehdas pyrkii puolestaan 250 prosenttiin.

Puiden etevän energiatalouden takia kasvavaa metsää ei kannata raivata aurinkopaneeleiden kentäksi. Paneeleiden tehoalueiksi sopivat talojen katot, lähiöiden avoimet takamaat ja ympäristöarvoiltaan vähäisemmät, puuta kasvamattomat joutomaat.

Aurinkosähkön edelläkävijä on Kiina. Siellä paneelien ihanteellisen asettelun havaitsee, kun maahan matkustaa lentokoneella. Koneen ikkunasta näkee sinisenä hohtavia paneeleja kaupunkien talojen katoilla. Maa- ja metsätalousseuduilla aurinkopaneeleita näkee vähemmän.

Metsät, tuulivoiman ja aurinkovoiman voi kansantaloudessa yhdistää. Suomen metsätilat näyttivät tämän metsätalouden ja tuulivoiman osalta 2000-luvun alussa. Metsien ylle soveltuvissa uuden sukupolven voimaloissa tuulimyllyn siivekkeet pyörivät puuston yläpuolella.

Metsiemme puut ovat energian runsauden ja pysyvyyden varasto. Puuvoimasta saatavalla sähköllä voimme puskuroida niin tuulivoiman tyvenet päivät kuin aurinkopaneeleiden keskitalven pimeydenkin.

Kun lisäämme parhaillaan sekä tuulivoimaa että aurinkosähköä, niiden tukena on koko ajan metsä. Puuvoiman lisäksi tarvitsemme puolestaan etenkin tuulivoimaa. Nykymetsänhoidolla metsiemme vuosikasvu ei riittäisi koko energian tarpeeseemme.

Uusiutuvan energian kolmikossa kukin tukee kokonaisuutta. Keskenään ne eivät kilpaile vaan vahvistavat toisiaan.

Veli Pohjonen

Kuhmolainen. Mielipide. 20.1.2023

Ja tapahtui niinä päivinä, että hiili oli verolle pantava

Ja tapahtui niinä päivinä, että kaikki ilmastoomme vaikuttava luonnon alkuainehiili oli verolle pantava. Kertoneeko historia myöhemmin, että se tapahtui vuoden 2022 YK:n ilmasto- ja suojelukokousten myötä.

Päästövirran hiilimaksu on jo eräänlainen ilmastovero. Kokousten jälkeen ilmastoministerimme Maria Ohisalo väläytti myös toisen suunnan huomioimista: maksetaan maanomistajille hiilinieluista.

Mutta mikä tuottaa tuloa, siitä on aina velvollisuus maksaa veroa.

Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus nousee koko ajan. Päivittäinen mittaus alkoi maaliskuussa 1958, Mauna Loan vuorella Havaijilla. Pitoisuus oli 316 miljoonasosaa. Joulukuun lopussa pitoisuus oli 420 miljoonasosaa eli 33 prosenttia korkeampi.

Ilmaston avuksi tarvitaan myös nieluihin ulottuva hiilikauppa. Se oli esillä suomalaisissa ilmaston keskusteluissa jo pari vuotta sitten. Pääministeri Juha Sipilä järjesti joulukuussa 2018 aiheesta seminaarin 170:lle alan vaikuttajalle.

Kahden suunnan hiilikaupassa on kyse markkinoista yhtäältä taivaalle menevälle päästöhiilelle ja toisaalta taivaalta tulevalle nieluhiilelle. Hiilidioksidia taivaalle vapauttavat maksavat jo taivaalle menevistä hiilen päästövirroistaan. Ilmakehästä hiilidioksidia poistaville pitäisi maksaa samalla tapaa. Esimerkiksi metsätilallisille kuuluisi maksaa heidän puustoon tulevista hiilen nieluvirroista.

EU:ssa taivaalle menevän hiilen (hiilidioksidin) kauppa on toiminut kohta 20 vuotta. Nieluvirtojen osalta vastaavaa ei ole onnistuttu luotettavasti käynnistämään. Maailmalla puhutaan kyllä hiilidioksidin nielukompensaatioista. Huolestuttavasti tämä myllytys muistuttaa kuitenkin syntien anekauppaa Martin Lutherin aikoina.

Meillä ilmastokamppailun osaamisaluetta ovat metsämme, niiden kuutiot ja niiden vuotuinen hehtaarikasvu. Osaamme jo laskea metsätilojemme hiilen nieluvarastot ja nieluvirrat. Kiitos tästä kuuluu Metsäntutkimuslaitoksen 1921 aloittaman Valtakunnan Metsien Inventoinnille ja metsänhoitoyhdistysten pitkäaikaiselle työlle.

Hiilinielun vuosimaksun maatiloille voisi määrittää esimerkiksi metsaan.fi tietokannan ja EU:n päästökaupan vuosikeskiarvon avulla.

Metsätilojen osallistuminen hiilikauppaan olisi helpoin ja luotettavin toteuttaa metsäverotuksen kautta. Metsätilallinen ilmoittaisi vuosittain metsiensä hiilen nieluvaraston määrän. Verohallinto vertaisi lukemaa edellisvuoteen, ja liittäisi tiedon vuotuiseen verolaskentaan.

Hallinnollisesti kyseessä olisi saman kokoluokan muutos, mikä metsissämme tapahtui vuonna 2005. Siirryimme silloin pinta-alaverotuksesta rahatulon verotukseen. Muutoksen hallintokuvioista hiililaskenta voisi ottaa oppia.

Metsätilat odottavat edelleen varman luotettavaa käytännön hiilikauppaa. Kyseessä olisi uuden ajan verojärjestely. Sitä odottaa myös verohallintomme.

Ote metsätilojen hiilikaupasta on kuitenkin lipsunut jo muutaman vuoden ajan. Hiilikaupan soisi nyt etenevän eikä hiipuvan. Ilmastomme sitä odottaa. Sitä odottavat myös seuraavat YK:n ilmastokokoukset.

Veli Pohjonen

Iisalmen Sanomat. Mielipide 5.1.2023

Positiivinen katse metsiimme

Metsäkeskustelussamme on levinnyt viime aikoina merkillinen kohu. Sen mukaamme metsämme ja niiden hiilen nieluvarasto olisivat romahtamassa. Historian saatossa tilanne on päinvastainen.

Ennen toista maailmansotaa olimme metsien hupenemisen kaudella. Alimmillaan metsävaramme putosivat tasolle 1380 miljoonaa kuutiota. Jo sodan aikana metsämme alkoivat kuitenkin pulskistua, ensin hitaasti mutta sittemmin vuosisadan loppupuoliskolla alati kiihtyvällä vauhdilla.

Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari opetti, että sotien jälkeinen metsiemme heikohko kasvu johtui osaksi kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta. Hän oli kerännyt väitöskirjaansa soistumisen mittausaineistoa Pohjanlahden maankohoamisen alueelta.

Huikari oli osoittanut väitöskirjallaan, että soistumista tapahtuu edelleen ja että sitä tapahtuu nimenomaan kangasmailla. Alamaiden lampien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.

Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme oli parannettava, ojittamalla. Puu alkoi ojikoilla kasvaa. Metsävaramme nousivat yli 1500 miljoonan kuution paalun vuonna 1964 ja yli 2000 miljoonan kuution paalun vuonna 1998. Kasvukauden 2022 jälkeen puustomme on laskennallisesti 2670 miljoonaa kuutiota.

Kun kangasmaiden ojitus saatiin valmiiksi, keskityimme metsien uudistamiseen. Vajaatuottoiset metsät uudistettiin täystuottoisiksi metsiksi auraamalla ja istuttamalla. Myös varhaisen taimikonhoidon merkitys tulevalle puun kasvulle opittiin.

Lisäpuun kasvuun perinteinen metsän parantaminen ja metsän uudistaminen eivät enää riitä. Tarvitsemme etevää metsänviljelyä.

Luonnonvarakeskus on osoittanut, että havumetsiemme vuosikasvu kohenee edelleen 15-30 prosentilla, kun siirrymme maatiaissiemenestä jalostettuihin istutustaimiin. Ne ovat peräisin siemenestä, joka on saatu risteyttämällä sekä tasaisen varmoja kotimaisia että hieman eteläisempiä, kovakasvuisempia emopuita.

Havupuun taimen hienoinen eteläisyys sopii lämmenneeseen ilmastoomme. Perimältään eteläisempi puu kasvaa aina pohjoista puuta nopeammin.

Talousmetsämme ovat ennallistuneet sadassa vuodessa muhkeasti, ainakin jos mittaamme sitä puun määrällä ja hiilen nieluvarastoilla. Voimme katsoa metsiämme myös positiivisesti, etenkin tilastotieteellisesti.

VELI POHJONEN

Seinäjoen Sanomat. Mielipide. 4.1.2023.