Pelletti on vientienergiaa

Puupelletti nousi koko 2000-luvun alkupuolen. Tehtaita rakennettiin eri puolille Suomea, useimmiten kytköksissä sahateollisuuteen.

Vuonna 2009 pelletin tuotanto ensi kerran väheni. Sahoilta ei tullutkaan pellettikoneille höylänlastua niin kuin ennen. Kyseessä lienee tilapäinen notkahdus, mikä liittyy sahatavaran markkinoihin.

Karkaavat ravinteet voi haravoida

Tuotamme luonnolle kiusallisia ravinteita yhä enemmän 2000-luvulla. Hyvä esimerkki on kaupunkien jäteveden puhdistuksessa erottuva typpi- ja fosforipitoinen liete. Emme osaa kierrättää sitä sujuvasti peltoon tai metsään. Kasvit kyllä typen ja fosforin osaisivat käyttää.

Kehitysavussa on hyvä olla mukana

Heikintytär katseli Huidunperältä (MT 28.7.2010) kehitysapua kovin pessimistisesti. Kyynisiä ja koomisiakin kokemuksia kyllä kuulee sekä meiltä että Ruotsista. Pieniä takaiskuja tärkeämpää on kuitenkin avun suuri linja. Se alkoi jo 1950, kun FAO:n pääjohtaja varoitti, että kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta on joutumassa elinikäiseen nälkään. Kehitysavun tehtäväksi tuli torjua uhkaava tilanne.

Turpeen energia kannattaa ottaa talteen

Kesäkuussa (2010) suomalainen Tiedeakatemia julkaisi jyrkän turvevastaisen kannanoton. Turve aiheuttaa kohtuuttoman paljon hiilidioksipäästöjä siitä saatavaan energiamäärään verrattuna.

Turpeen verotusta ollaan nostamassa. Europarlamentin ympäristö- että teollisuusvaliokunta ovat torjuneet turpeen uusiutuvana energiana. EU:lle turve ja kivihiili ovat ympäristön kannalta samanarvoisia, kertakäyttöisiä, hiilidioksidia päästäviä polttoaineita.

Mosaiikkia Fartassa - Eucalyptus mosaic in Farta

.

Eukalyptus kasvaa mosaiikkimaisesti Fartan kunnassa, Tana-järven itäpuolella. Kuva Tana-Beles hankealueen länsilaidalta. Etiopian maatilojen hiilimö - koeala nro 1 on mitattu tällä alueella, kuvasta hieman vasempaan.

Eucalyptus grows as mosaic in Farta woreda, east of Lake Tana. The photo is from western edge of Tana-Beles project area. 

Paluu Papyrus-kaislojen taa - Sun sets behind the Papyrus reeds

.
Aurinko laskee Papyrus -kaislojen (Cyperus papyrus) ja Tana-järven taakse Bahir Darissa.
 

Sun sets behind Papyrys reeds (Cyperus papyrus) and lake Tana in Bahir Dar.

Papyrus swamps have the potential to sequester large amounts of the carbon (1.6 kg C m-2 y-1) when detritus accumulates under water in anaerobic conditions, but they are a net source of carbon release to the atmosphere (1.0 kg C m-2 y-1) when water levels fall to expose detritus and rhizomes to aerobic conditions (Jones et al.)

Ilma selkeni Amharassa - The air cleared up from dust in Amhara

.

.

Lyhyet sateet saapuivat lopulta, pitkällisen kuivan kauden jälkeen paitsi Amharan läänin vuorille, myös Tana-järven laaksoon.

Aamulla auringon noustessa ilma oli minun aikanani ensimmäistä kertaa niin kirkas, että Tana-järven yli näkyivät vastakkaisen rannan vuoret. Alemmassa kuvassa näkyy lintujen pesimävuori Woretan kaupungin takana, Debre Taborin tien varressa.

After the long dry season the short rains (belg) finally arrived. The weather cleared up.

Hyvästi Hermosa - Goodbye Hermosa beach

.
Perjantai, aamusella klo 8:30. Hyvästi Hermosan hiekkaranta. Lennämme tänään Dubaihin ja sieltä edelleen Addis Abebaan.

Aamu oli kirkas ja tyven, maininkeja oli silti riittävästi lainelautailijoille (tyrskyn takana näkyy yksi).

Friday, in the morning at 08:30. Goodbye Hermosa beach. We will fly today to Dubai and further to Addis Ababa.

Morning was calm and bright. There were enoughs surfing waves for surfers, however (in the middle of the photo one is seen).

Pelikaaneja iltaruskossa - Brown pelicans at sunset

.

Aurinko laski Topanga-vuorten taakse, Venice hiekkarannalta kuvattuna. Ruskopelikaanit kalastivat herkeämättä Santa Monican lahdella.

The sunset at Venice beach; in the horizon the Topanga mountains. Brown pelicans were fishing relentlessly on Santa Monica Bay.

Ruskopelikaani kalastaa - Brown pelican fishing

Ruskopelikaani (Pelecanus occidentalis) kalastaa muista pelikaaneista poiketen tiiran tai kuningaskalastajan tapaan. Kun "valkopelikaanit" kalastavat uidessaan, ruskopelikaani kiertelee useamman metrin korkeudella veden pinnan yläpuolella ja syöksyy kalan paikallistettuaan siivet supussa suoraan veteen.

Mutta mikä on ihmeellistä, ruskopelikaani tekee syöksyssä kiertoliikkeen niin että sen ruumis tulee selkä edellä veteen ja jalat sojottavat ylöspäin. Samalla se kuitenkin kiertää pitkän kaulansa niin, että näköyhteys kalaan ei mene ylösalaisin.

Molemmat kuvat on otettu Venice hiekkarannalla, Los Angelesin edustalla. Yläkuva aamukalastuksesta (6.4.2010) ja alakuva iltaruskon kalastuksesta (22.4.2010).

Brown pelican (Pelecanus occidentalis) differs from the other pelicans when it fishes. The white pelicans fish when swimming. The Brown pelican flies or hovers like tern or king fisher several meters above the water surface. When locating the fish it dives to the water like a missile.

But what is surprising, it twists the body while diving so that the shoulders hit the water first, the legs point to the sky, but the head and eyes are still in "correct position".

Both photos have been taken on Venice beach, in front of Los Angeles, the upper one during morning fishing (6.4.2010) and the lower one during the sunset fishing (22.4.2010).

Auringonlasku Santa Monican lahdella - Sunset at Santa Monica bay

Kalifornian lomamme (huhtikuussa 2010) aikana sattui yksi mainio auringonlasku. Olimme Santa Monican lahdella, Manhattattan - hiekkarannan laiturilla. Ruskopelikaanit lensivät auringon edessä.

During our California travel in April 2010 we managed to see one spectacular sunset (most of the afternoons were cloudy). This happened at Santa Monica bay, northeast of Manhattan beach. Brown pelicans (Pelecanus occidentalis) were flying in front of the sun.

Susikannan elpyminen oli luonnonsuojelun menestystarina

    Sallan kunnassa, Korvatunturin eteläpuolella sijaitseva Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema on toiminut jo yli 50 vuoden ajan. Aseman perusti 1967 nuori Helsingin yliopistotutkija, myöhemmin Oulun yliopiston professorina toiminut, ja sittemmin kansanedustajaksi edennyt Erkki ”Susi” Pulliainen. Lempinimensä mukaisesti Erkki Pulliainen on suurpetotutkija, intohimoisin ja tuotteliain riista-alan tiedemies Suomessa, minkä ala tuntee.

    Pulliainen tutki Värriön kairassa, itärajan rajan pinnassa, mikä merkitys silloisen Neuvostoliiton puolen suurpedoilla oli Suomen riistakannoille. Meillä oli sotien jälkeisellä kaudella vahva usko siihen, että etenkin susia on rajantakaisissa erämaissa lähes loputtoman paljon. Kiihkein, eduskunnan hyväksymä kantamme oli, että kaikki rajan ylittäneet, Suomen puolelle harhautuneet sudet on paras heti lopettaa. Jokaisesta ammutusta sudesta maksettiin 500 markan tapporaha. 

    Pulliaisen susitutkimusta avustivat rajavartijat. He kirjasivat niin kesällä kuin etenkin talvella kaikki rajakaistan säännöllisillä partiomatkoilla näkemänsä suurpetojen jäljet. Rajavartijat kokosivat muistiinpanot ja postittivat ne Värriöön, mistä ne siirrettiin Erkki Pulliaiselle ensin Helsingin yliopistoon, sittemmin Ouluun ja myöhemmin eduskuntaan.

    Pulliainen tutki aineistoa ja mallitti susikantojen kehitystä molemmin puolin rajaa. Johtopäätös oli etenkin itä- ja koilliskairan asukkaille yllättävä. Neuvostoliiton puolen susikanta ei ole suinkaan loputon, vaan vähenevä. Siksi sudenpyyntiä tulisi Suomen puolella rajoittaa. Muuten oma susikantamme on vaarassa hävitä. Värriön tutkimusasema sai jo varhain Lapissa lempinimensä ”Pulliaisen petosiittola”.

    Kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, todellinen susitilanne alkoi valjeta. Liikkuminen Kantalahden – Kuolan kairoissa, normaalia rajavyöhykettä lukuun ottamatta, vapautui niin tavallisille venäläisille kuin heidän vieraikseen tulleille suomalaisille. Yllätyksekseen suomalaiset luontomatkailijat tai –tutkijat eivät talvisessa itäpuolen kairassa susiin tai niiden jälkiin juuri törmäilleet.

    Kun moottorikelkkailu oli vapautunut Venäjällä, se toi auttamattomana kylkiäisenään susien salametsästyksen. Onneksi Venäjän puoleinen Lapin luonnonpuisto jäi moottorikelkalle kielletyksi alueeksi. Salametsästys ei sinne asti yltänyt. Itänaapurin puisto on kooltaan 22 kertaa Värriön luonnonpuistoa suurempi, riittävän suuri suojelemaan Kuolan niemimaan ja sen lähialueiden susikantaa.

    Naapurimme Lapin luonnonpuisto ei kuitenkaan ulotu Suomen rajalle asti. Itärajamme takana on moottorikelkoille vapaa välivyöhyke. Sudet eivät enää Venäjän kaudella ole uskaltaneet ylittää välivyöhykettä ja siirtyä Suomeen samassa määrin, kuin ne tekivät moottorikelkattomalla Neuvostoliiton kaudella. Tämä näkyy Värriön tutkimusaseman yli 50 vuotta kestäneissä suurpetojen havaintosarjoissa.

    Yllättävän analyysin molemman puolisiin susikantoihin saimme venäläisiltä tiedemiehiltä 2007, kun vierailimme Värriön kenttämestari Teuvo Hietajärven kanssa rajan takaisessa Lapin luonnonpuistossa. Venäläiset susitutkijat kiittelivät erämaista Suomea siitä, että olimme onnistuneet suojelemaan suden Värriössä ja muissa Itä- ja Pohjois-Lapin luonnonpuistoissa.

    Koko Kantalahti – Kuolan alue ja siihen kuuluva Lapin luonnonpuisto olivat kuulemma saaneet läntiseltä naapuriltaan säännöllistä susikannan vahvistusta. Niinpä susi on onnistuttu Venäjän Lapin luonnonpuistossa suojelemaan. Kiitos Värriölle ja muille Suomen Lapin luonnonpuistoille, oli isäntiemme illallispuheen ympäristöviesti.

    Tänään Suomen elinvoimainen, tosin vielä laikuittain paikallinen susikanta on levinnyt koilliskairasta lounaaseen aina Hangon ja Tammisaaren lähivyöhykkeitä myöten. Sutemme ovat tykästyneet muun muassa Varsinais-Suomen runsaisiin hirven ja valkohäntäpeuran kantoihin.

    Suden onnistunut suojelu Suomen luonnon eläimistössä on luonnonsuojelun menestystarina, mitä emme olisi 50 vuotta sitten pystyneet edes kuvittelemaan. Suden pelastaminen on ympäristötieteelle vähintään samaa luokkaa kuin aikanaan sodanjälkeisten DDT-myrkkyjen uhkaaman merikotkan pelastaminen Suomen- ja Pohjanlahdella.

    Puhtia suden suojelu on saanut Värriön tutkimusasemalta yli puolen vuosisadan ajan. Suurin kiitos Suomen suden suojelusta kuuluu aseman perustajalle, Erkki ”Susi” Pulliaiselle.

Veli Pohjonen

Käsikirjoitus 8.1.2010