Etelä-Euroopan helteet ja metsäpalot kertovat taas, että koko maapallon tasolla ilmastomme lämpenee vääjäämättömästi. Lämpenemisen aiheuttava hiilidioksidi lisääntyy vuodesta toiseen. Sitä ei onnistunut pysäyttämään hiilidioksidin päästökauppa tai ylipäänsä hiilen päästötaloudeksi 1990-luvun loppupuoliskolla kehitetty oppi.
Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan ahdistava nykyaikaiselle taloudelle. Ikään kuin hiili pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun. Kiertotalous ei tähän suostu; myös alkuaine hiiltä voi kierrättää.
Koko maapallon mitassa vaikuttavia mahdollisuuksia on kolme. Alun perin kallioperästä peräisin olevan, kivihiilen poltosta syntyvän hiilidioksidin voi siepata voimalan savuista ja pumpata valtameren pohjaan tai syvälle maaperään.
Menetelmää on kokeiltu merellä Norjassa ja maalla Saksassa. Suomessa hiilidioksidin sieppausta kaavaili Meri-Porin kivihiilivoimala. Sieppausta ehdotettiin myös Toppilan turvevoimalalle Ouluun.
Teknisen ratkaisun kustannus olisi katettu säästyvillä päästömaksuilla. Päästökauppa kuitenkin romahti 2008. Hiilidioksidin sieppaamisesta toisteiseksi luovuttiin.
Toinen mahdollisuus on biohiilen kyntäminen peltoon, maanviljelyskalkin tavoin. Puusta räätälöidysti paahdettu biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston. Maailman maataloudelle biohiilellä olisi lähes rajaton markkina. Sen näkymiä voi verrata typpilannoitteen keksimiseen 1900-luvun alussa.
Biohiilen kustannus hoituisi normaalein maatalouden tukiaisin. Biohiilen tukiaishinta olisi luonnollisin sitoa kivihiilen maailmanhintaan. Heinäkuun 2017 tasolla biohiilen tonnihinnaksi (tukiaiseksi) olisi tullut 88 Euroa tonnilta.
Kolmas mahdollisuus on elävien metsien hiili. Helsingin yliopiston professori Pertti Hari aloitti jo yli 40 vuotta sitten ilmakehän ja puiden välisen hiilen kierron tutkimuksen. Tavalliseen, nuoreen männikköön pohjaavat tietokoneen mallinnukset osoittivat pian, että kasvuisat metsämme pystyvät tasapainottamaan kansallisia hiilidioksidin päästöjä.
Kasvihuoneilmiö on kuitenkin edennyt pitkälle. Metsäinen Suomi, metsäinen Eurooppa tai edes koko pohjoinen pallonpuoliskomme eivät enää riitä poistamaan ilmakehän liikahiiltä.
Tarvitsemme ilmastometsitykseen koko maapallon mittakaavassa näkyviä asumattomia, puista tyhjiä ja kookkaita metsitysalueita. Käytännössä riittävän laajoja aukkoja on vain yksi, Sahara. Sen ilmastometsitykseen tehtiin vuonna 2014 Suomesta aloite Yhdistyneille Kansakunnille.
Saharan haaste on viljelypuiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta meren rannan satamiin, vettä voi samoin pumpata, merestä autiomaahan.
Ennen kastelua merivedestä on poistettava suola. Nykytekniikka hallitsee sen jo, käänteisosmoosilla. Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittavan energian saa Saharan aurinkopaneeleista.
Saharaa voisivat aluksi metsittää YK:n ilmastojoukot, rauhanturvajoukkojen tapaan. Apunaan niillä olisivat kansalliset joukot. Metsityttyään alue jaettaisiin sinne muuttaneiden pienviljelijöiden yhteismetsiksi.
2000-luvun biotalous pyörii orgaanisen biomassan ympärillä. Biomassasta puolet on alkuainehiiltä. Biotalouden hankkeita jo tutkaillaan ilmaston muutoksen kannalta, lisäävätkö ne hiiltä ilmakehään vai vähentävätkö ne sitä.
Biotalous suuressa mitassa tarkoittaa aina metsiä, olivatpa ne luontaisesti syntyneitä tai viljeltyjä. Metsien merkitys kasvaa entisestään, kun biotalous nähdään avaimeksi maapallon ilmaston tasapainossa.
VELI POHJONEN
Käsikirjoitus. 24.8.2017
No comments:
Post a Comment