Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Niiden biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä luonnonmetsissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.
Esi-isämme alkoivat vähentää maapallon metsää jääkauden jälkeen, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsien biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.
Metsät ja ilmasto ovat seurustelleet jääkauden jälkeisen ajan. Nyt osat ovat vaihtuneet. Ilmastopelin valttikortti, enemmistö alkuainehiiltä, on siirtynyt metsiltä ilmakehälle.
Metsien vähenemällä oli syvällinen vaikutus maapallon ekosysteemiin. Metsistä peräisin oleva alkuaine hiili päätyi ilmakehää lämmittäväksi hiilidioksidiksi taivaalle.
Jo hälyttävän pitkälle edenneen ilmaston muutoksen alkusyy ei ole fossiilisissa aineksissa: öljyssä, kivihiilessä, maakaasussa ja sementissä. Niiden hyödyntäminen on muutoksen jatkosyy. Muutoksen varhainen lähtösyy on metsien vähenemässä.
Metsäkadolla oli päävaikutus ilmakehän hiilidioksidin nousuun aina vuoteen 1950. Vasta sen jälkeen fossiilista alkuainehiiltä on päätynyt ilmakehään enemmän kuin metsäbiomassan hiiltä, kulunutta vuotta kohti laskien.
Viime vuosina fossiilisen hiilen päästöt ovat nousseet jyrkästi. 2010-luvulla fossiilinen hiilivirta oli noin 7,5 -kertainen metsien häviön hiilivirtaan nähden.
Ilmastoajatteluamme on aika muuttaa. Fossiilisten ainesten käytön rajoituksilla, hiilidioksidin päästökaupalla tai kansainvälisillä ilmastosopimuksilla emme onnistu ilmaston muutosta pysäyttämään.
Mikä metsillä alkoi, sen voi metsillä lopettaa. Tämä jääkauden jälkeinen metsänviljelyn haaste on ihmiskunnan historian mittavin. Tarvitsemme ilmastometsitykseen, koko maapallon mittakaavassa, puista tyhjän ja riittävän kookkaan metsitysalueen. Sellainen löytyy: Sahara ja sen eteläpuolinen Sahelin vyö.
Saharan suurin haaste on viljelypuiden kastelu. Mutta jos öljyä voi pumpata autiomaasta rannikolle, vettä voi samoin pumpata rannikolta autiomaahan. Vettä löytyy mittavasti myös Saharan alta, noin 500 metrin syvyydestä. Laskennallisesti Saharan kastelumetsätalous on halvin aloittaa pohjavedellä.
Ennen kastelua merivedestä on joka tapauksessa poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla. Vielä uudempi menetelmä on grafeeniverkkojen käyttö suolan suodattimina.
Veden pumppaamisen ja suolan poistoon tarvittavan energian voi luoda aurinkopaneeleilla. Aurinkoahan Saharassa riittää.
Ilmastokamppailu on vietävä uusiin puihin. Saharan aukon metsittämisellä voi kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun. Suomella on tämän ilmastoteon suunnitteluun annettavaa.
VELI POHJONEN
Käsikirjoitus. 11.11.2019.
No comments:
Post a Comment